Talla ei ole juurikaan tekemista pyorailyn kanssa, mutta pakko kertoa miten me selviydyttiin takaisin San Diegoon, mista meidan lento Suomeen lahti.
13.7. La Fonda - San Diego, 0 / 1210 km
Mentiin katsomaan jalkapallofinaalia baariin. Siella oli sunnuntaibrunssi, johon kuului free margaritas. Meidan viereen istui pariskunta, joka oli palaamassa asuntoautollaan San Diegoon tanaan. Meilla oli ajatus palata San Diegoon huomenna, mutta miksei tanaan. Kysyttiin kyytia, saatiin kyyti, pakattiin teltta ja nostettiin pyorat Dolphiniin.
Meilla oli passeissa Meksikon turistiviisumit, jotka pitaa palauttaa maasta poistuessa. Autokaistalla ei ole Meksikon rajaviranomaisia (ei sen puoleen etta jalakulkijoidenkaan kaistalla olisi), mutta meidan pitaisi palauttaa ne laput ja saada leimat passiin. Onneksi me tiedettiin tulomatkalta mista imigrationin tavoittaa.
Ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta näin se onnistui: Rajalla oli parin tunnin jono. Me noustiin asuntoautosta, keskelle ruuhkaa, otettin varuiksi kaikki kamat mukaan, jos ei paastakkaan takaisin ja lahdettiin etsimaan rajaviranomaisia parin korttelin päästä, sielta minne meidat viimeksi kovan etsimisen jalkeen talutettiin. Tultiin vaaraan paikkaan, se oli vaihtunut parin viikon takaisesta, mutta meidat saatettiin taas oikeaan. Saatiin leimat passiin. Pyorailtiin takaisin autojonoon, josta asuntoauto oli helppo bongata. Noustiin kyytiin ja jonotettiin.
Pelattiin etukateen etta Jenkkeihin palaaminen olisi ongelma, mutta se ei ollut yhtaan, meidan kolmen kuukauden viisumi on vielakin voimassa, vaikka palautettiinkin ne viisumilaput jo pari viikkoa sitten.
Loreen ja Joey Ocean Beachille, ja me mentiin mukana. Joey tarjosi meille yopaikan Dolphinissa.
Ihmeellinen paiva. Tijuanassa raja ei ole vaarallinen, vain ruuhkainen ja epäselvä. Silti mia en aio ylittaa sita rajaa enaa, en autolla enka pyoralla. Jos sia aiot niin voin kertoa mista ne leimat saa passiin, ja kenen neuvoja kannattaa uskoa.
|
Kyyti ja yöpaikka samassa paketissa. |