Kartta Puolan reitista

Tassa on linkki karttaan meidan reitista lapi Puolan.

Parhaat etapit oli Pulawy - Sandomierz ja Tarnow - Nowy Sacz. Nyt kun tultiin Slovakiaan ja Tatroille, mietin etta Pohjois-Puolassa olisi voinut loikkia pidemman matkan bussilla. Taalla on asteen verran komeammat maisemat!

600 kilometria Puolaa. maps.google.

Puolasta Slovakiaan

Tiistai 27.8

Tarnow - Nowy Sacz 82 / 1067 km

Oltiin ajateltu etta tanaan on melkein niin kuin lepopaiva, 60 km maisematieta. Reitti oli kaunis, mutta saatiin jo hyvaa esimakua vuoristosta. Noustiin kolme kertaa noin 400 metriin. Hienoa! ja samaan aikaan Huh! Huomenna levataan, jooko?
 

Traktorin ohi ylamaessa!

Linnan raunioilla Nowy Sackissa.

Keskiviikko 29.7.

Nowy Sacz, Puola - Vysne Ruzbachy, Slovakia 31 / 1098 km

Otto halusi paasta Slovakiaan, mina halusin levata. Tehtiin kompromissi, mentiin julkisilla Nowy Saczista Stara Lubovnaan Slovakian puolelle. Polkupyora on niin nappara, sen saa nostettua junaan, bussiin tai pakuun ihan tuosta vaan.
 

Meilta jai hyva nousu kokematta, mutta lisaa on viela edessa.

Rentouduttiin kylpylassa. Syksy on tullut maauimalaan.

Tyovoitto Puolasta

Torstai 22.8.

Bialystock 16 / 466 km

Sadepaiva kaupungissa.

Perjantai 23.8.

Bialystock - Losice 135 / 601 km

Latviassa ja Liettuassa maisema oli viela ihan Suomen nakoista. Liettuassa oli luumuja, mutta Puolassa on jo ihan keskieurooppalaista.

Kahden valipaivan jalkeen pyoraily maistui. Mentiin aamusta iltaan. Tehtiin leiri huoltoaseman pihalle. Kaytiin siina suihkussa ja syomassa. Ollaan niin kuin rekkakuskit.

Paastiin traktorin imuun, mutta se meni niin hiljaa...

Lauantai 24.8.

Losice - Pulawy 155 / 756 km

 

Me ollaan kehitetty pitkille pyorailypaiville saannot:

• Tunnin valein pitaa pitaa tauko.
• Tauolla pitaa aina syoda.
• Jos taukoa venyttaa (vaikka muutamalla kilometrilla nahtavyyden takia), niin ennen taukoa pitaa syoda.
• Jos taukoon sisaltyy ohjelmaa (vaikka nahtavyys, useinmiten linnan raunio), niin ensin pitaa syoda.
• Jos ollaan menossa kahvilaan tai ravintolaan niin on parasta menna ensimmaiseen joka tulee vastaan.

Me tiedetaan saannot, mutta rikotaan niita ihan liian usein. Jos tunnin valein ei syo niin ainakin toinen meista alkaa kiukutella. Tanaan tuli kinaa siita missa pysahdytaan syomaan evaita.

Losicesta Cockiin, ja ehka viela siita Delbiinkin ajettiin tylsaa isoa tieta pitkin. Muutaman tunnin jalkeen sen polkeminen kavi tyosta. Huomenna edessa on lupaavan nakoinen jokivarsi ja hienot maisemat.

Otto tankkaa huoltoaseman pihassa.

Pidemman paalle tylsaa.

Ainut saanto mita me ei rikota on pakollinen 10 tunnin lepo.

Sunnuntai 25.8.

Pulawy - Sandomierz 115 / 871 km

Tanaan ajettiin sellainen etappi Puolassa, jota voi suositella muillekkin. Matka kulki pitkin kumpuilevaa joenvartta. Maisema oli vuorotellen metsaa, pikkukylia ja viljelymaata.

Otto keksi miulle uuden pyorailysaannon: Ravintolassa saa tilata ensimmaisella kierroksella vain kaksi ruokalajia. Jos sen jalkeen on nalka saa tilata lisaa.

Viljelmat ei olleet mitatahansa perunoita, vaan VADELMIA. Nam!

Nalkaisena annoskoko voi karata kasista.

Maanantai 26.8.

Sandomierz - Tarnow 112 / 983 km

Me ollaan otettu tyovoitto Puolasta. Tanaan, kun jatettiin jokivarsi jatettiin myos maisemat ja eloisat kylat. Tasaista poljentoa pienilla teilla rekkojen seassa. Onneksi oli myotatuuli. Huomenna tylsat tiet jaa taakse, ja ylamaki alkaa!

Meilla on sellainen kartta mista ei voi arvioida kaupunkien tai teiden kokoa. Tai voi, mutta se menee aina vaarin. Ollaan luultu saapuvamme isoon kaupunkiin, jossa on linnat ja kahvilat, ja saatu ei mitaan, ja toisin pain. Eilen 3-numeroinen tie oli pikkutie, tanaan moottoritie.

Puolassa parhaat ruoat saa huoltoasemilla.

Turistipaiva Vilnassa

Keskiviikko 21.8.

Birza - Vilna, 50 / 450 km

En edes muista minne me oltiin ajateltu menna, mutta suunnitelma muuttui yllattaen. Saavuttiin Vabalninkakseen, 30 km Birzasta etelaan, tasan samaan aikaan kuin Vilnaan meneva bussi. Tuntui silta etta kohtalo huusi "Hypatkaa kyytiin!". Niin me tehtiin.

Vilnassa Infoneiti piirsi kartalle Naa-Vilna-seitsemassa-tunnissa-pyoraillen -kiertueen. Se oli kattava kierros. Saatiin yleiskuva kaupungista, nahtiin vanha huvilaalue ja muutama hyva terassi. Aina kannattaa kysya neuvoa!

Illalla hypattiin taas bussiin. Liettua saa jaada taakse. Aamulla ollaan Puolassa.

Vilnassa on hyvat pyoratiet.

Latviaa ja Liettuaa

Maanantai 19.8.

Rauna - Sigulda 69 / 149 km

Ajettiin Gaujan kansallispuiston lapi. Paljon kulttuuri kohteita, nahtavaa ja tehtavaa. Paivaan mahtui maastopyorailijoille tarkoitettu vesiestekinttupolku, A2 moottoritie, ja kaikkea silta valilta. Lativiassa tiet on aika huonossa kunnossa. Mietittiin etta montako kertaa asfalttia kannattaa paikata ennenko on halvemapaa tehda uusi. Ainakin nelja.

Latvialainen pitka suora on niin kuin Suomessa, mutta pidempi.

Paivan ensimmainen kohde, Cecis.

Kansallispuistossa on kaunis mutta haasteellinen maasto.

Siguldan vanhan linnan raunioissa pidetaan oopperajuhlia.

Tiistai 20.8.

Sigulda, Latvia - Birzai, Liettua 151 / 400 km

Pyorat kulki hyvin. Ei tuullut vastaan, varmaan siksi. Ajettiin Siguldasta pikkuteita suoraan etelaan. Ylitettiin Liettuan raja iltapaivalla.

Saavuttiin Birzaihin rattipoikkivasyneina. Se on ihana tunne kun on nalka ja vasyttaa, ja sitten paasee syomaan ja nukkumaan. Pieniasuuria iloja, joita varten kannattaa polkea koko paiva.

Seka Latviasta etta Liettuasta on ollut vaikea loytaa ravintoloita. Maaseudulla ei taideta kayda juuri ulkona syomassa?

Kun Otto polkee niin pyora kulkee!

Aina kun Otto nakee kissan se sanoo Kisssssaaa.

Liettuan maaseutu on ehka vahan kauniipi kun Latvian, ainakin sateen jalkeen.

Linkki reittiin

Helsinki - Tartu - Puhajarvi - Rauna

Perjantai 16.8.

Helsinki - Tartu, Viro, 5 / 5 km

Meilla oli treffit satamassa toiden jalkeen. Lautalla Tallinnaan ja junalla Tartuun. Virossa pyorat saa junaan ilmaiseksi, paikkaa ei tarvitse varata etukateen, ja kaikki mahtuu kyytiin. VR:lla on paljon opittavaa!

Mista tietaa etta on vanha? Sen sijaan etta oltaisiin etsitty halvin hostelli, me kaveltiin ensimmaiseen hotelliin ja pyydettiin huone sisapihan puolelta.

Helsinki takana, seikkailu edessa.

Sopu sijaa antaa.

Lauantai  17.8.

Tartu - Puhajarvi, 50 / 55 km

Kaupassa rouva kysyi etta aijotteko tehda pitkakin lenkin. Tuntui hauskalta vastata Joo, Kroatiaan!

Otettiin rauhallinen lahto. Rullailtiin 50 kilometria Otepaahan ja siita vahan etelaan Pyhajarvelle. Luulin etta siella on halpa kylpyla, mutta se olikin kallis uimahalli, 7e. Lillittin siella iltapaiva.

Otepaan torilla oli Amerikan rautojen kokoontumisajot. Kumi palaa.

Ensimmainen yo teltassa.

Sunnuntai 18.8.

Puhajarvi, Viro - Rauna, Latvia 125 / 180 km

Vastatuuli on piru. Tasaisella me mennaan normaalisti 25-28 km/h. Heti kun tuuli nousi vauhti tippui. Hyva kun saatiin pidettya 20 km/h, ja siihen piti hulluna toita.

Yhdessa kylassa vesipullot oli tyhjat, eika tiedetty koska tulee seuraava huoltsikka tai ravintola vastaan. Mentiin yhden talon pihalle huutelemaan etta onko ketaan kotona ja saataisiinko vetta. Se myytti vieraanvaraisista latvialaisista pitaa paikkansa. Mentiin ovelle vahan arkoina ja vasyneina, ja lahdettiin sielta hymy huulilla.

Raunassa mietittiin etta missa paasisi pesulle. Kylan keskustassa, bussiaseman vieressa, oli WC ja suihku(!!!) -rakennus. Kaytiin siella. 

Saatiin huijattua tuulta aamulla. Klo 10 asti oli tyynta.

Seurattiin Smiltenissa pyorakisoja,ja odotettiin etta tuuli tyyntyisi.

Pystytettiin teltta linnan rauniolle. Kummitteleeko taalla?

Linkitetaan reitti tahan myohemmin.

Kaikki mukana, koska mennään?!

Miä pakkasin jo. Me koitetaan mennä aina mahdollisimman vähillä tavaroilla, ja yllättävän vähällä sitä pärjää.

Nämä on jo kassissa.

Omat:

• makuupussi
• makuualusta
• nesessääri
• lomapokkari
• passi
• eväsrasia ja lusikka
• pyyhe ja uikkarit
• släpärit
• pyöräilykengät
• vaatteet

Miä pärjään supervähillä vaatteilla. Kaksi ajopaitaa ja yksi siistimpi paita riittää. Se tarkoittaa myös sitä, että niitä on pestävä koko ajan. Useimpina iltoina ohjelmaan kuuluu paidan ja sukkien pesu. Jos ne ei kuivu aamuun mennessä niin niitä roikotetaan tarakalla niin kauan että kuivuu.

Illalla paita on kuiva.

 Yhteiset:

• kartat
• ensiapu (laastaria ja buranaa)
• työkalupakki
• teltta
• pelikortit
  

Toisilla näkee pyörälaukkuja edessä ja takana ja tangossa kiinni. Meille on toistaiseksi riittänyt kahdet takalaukut ja teltta tarakalla. Ne, joilla on neljä laukkua on sitä mieltä että pyörää on vakaampi ajaa kun edessäkin on painoa. Me, joilla on vaan kaks ollaan sitä mieltä että kaksi riittää.

Mitä lomalta odottaa…

Välimerelle on pitkä matka.

Kesä on mennyt nopeasti. Koko kesä on tuntunut yhdeltä pitkältä lomalta, ja oikea kesäloma on vielä edessä. Nyt sitä jo odottaa.

Leviteltiin karttoja olohuoneen lattialle ja haaveiltiin. (Vaikka tulisikin huono reissu niin suunnittelu on ollut mukavaa. Vähän niin kuin hyvät trailerit ennen huonoa elokuvaa.) Aikataulu on auki, ja tuskin tarkentuukaan, mutta reitti pääpiirteissään on selvä. Me aloitetaan Tallinnasta koska Otto ei halunnut lentää kohteeseen, ja lopetetaan Kroatiaan, koska siellä on kivaa. Matkan varrella on joitain kohtia, joista olen innoissani jo etukäteen.

• Viro Työkaveri vinkkasi että Tartun eteläpuolelta alkaa hienot pyöräilymaastot.
• Latvia ja Liettua Uusia maita. 
• Puola Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kartat on viime talven matkamessuilta. Jututin siellä PolTravelin Marjuttia. Hän piirsi kartalle reitin, jota pitkin hän on ajanut Itä-Puolan läpi moottoripyörällä. Se on kuulemma hyvä pätkä.
• Tatravuoret Siellä on pakko olla kauniit maisemat. Vuoriston ylitys on haaste.
• Unkari Ihastuin viime kesänä Unkarin maaseutuun. Siellä on kaunista, jotenkin kotoisaa ja paljon kylpylöitä.
• Kroatia Hellettä, meri ja hyvää ruokaa.

Siinä tulikin lueteltua kaikki. Odotan kovasti koko matkaa. Ehkä eniten odotan kuitenkin sitä että saa viettää aikaa Oton kanssa ja olla vaan. Vielä 3 yötä ennen lomaa…

Ensiesittelyssä: Focuksen retkipyörä

Mun pyörä on Focus Mares AX 4.0W. Se on hyvä työjuhta, perus alumiini runko, ei kummempia hienouksia, Tiagran osasarjat. Se on hyvä juuri siihen mihin tarvitsen sitä, eli duunimatkoille, stadissa pyörimiseen ja lomamatkoille. Se on näppärä ja tarvittaessa sillä pääsee lujaakin.

Pyörä muistuttaa cyclocrossia, mutta siinä on vähän perus settiä pidempi vaakaputki ja tarakkakin löytyyn. Se painaa muhkeat 10,8 kg, ja tarakka tuo varmaan ainakin kilon lisää. Se on kokoa M. meinasin ostaa Llän, mutta Larun Pyörän myyjä...ehkä hän oli oikeassa. Olen 180 cm ja 70 kg.

Tossas se on kaupasta haettuna.

Vaihdoin pyörään aika nopeasti lukkopolkimet, uudet renkaat ja kiinnitin matkamittarin. Lokarit sai jäädä talliin. Aisa lokarit on kyllä tosi kivat, etenkin talvella, mutta ei näytä hyvältä. Miinan mielestä ne on vempulat. Se on ajanut jo kolme talvea ilman. (Sotkusta hommaa.) Miinalla on Focus Merluza kokoa S. Siinä on vannejarrut ja 105 osasarja. Se on astetta parempi ja vähän kevyempi. SIKSI se nousee niitä ylämäkiä nopeammin.

Täydessä retkivarustuksessa

Välillä kaipaa vannejarruja, mutta noihin renkaisiin ne ei sovi. Levyjarrut on vähän maastopyörä hommaa, mutta tätä pyörää myytiin W niinkuin Winter -merkinnällä, eli talvipyöräksi. Levyjarru on huolto vapaampi ja ei kulu loskassa ja paskassa niin paljon. (Mutta takajarru kaapeliin kertyy kosteutta ja se jäätyy. Siitä joskus toiste.)

Tässä 23mm levetä Vittoria renkaat, ne olivat kyllä liian kapeat ja kovat

Päivitän pyörään osia sitä mukaan kun vanhat kuluvat. Uudet kiekot on jo tilauksessa. Olin ajatellut, että ostelen sitten astetta (105) tai kahta parempaa (Ultegra) osasarjaa, mutta kevyemmät maantiepyörä sarjat kuulemma kuluukin nopeammin. Ehkä ne kuuluu sitten rehelliseen maantiepyörään. Maantie- tai kilpapyörä olisi kiva, mutta mulla sen käyttö rajoittuisi 12 kilometrin työmatkaan. Sillä pääsis sitten vielä nopeemmin, mutta kenellä on kiire töihin... 

Ilman hampa... käsiä!

Huoltopussissa on vararengas ja pyykinpesuainetta

Meidän molempien pyörät on tänään alan liikkeissä huollossa. Miä käytän omaani DeeSportissa, Otto päätti kokeilla Larun pyörää. Ennen pidempää reissua pyörät kannatta pistää kuntoon, niin tien päällä sattuu todennäköisesti vähemmän mitään. Jotain kuitenkin aina sattuu. Sitä varten me pakataan mukaan huoltopussi.

Työkalupussissa on kuvan mukainen varustus työkalupussissa, paitsi että siitä puuttuu leathermäni tai vastaava.

Öljyrätti on tehty vanhasta sukasta.

Renkaita puhkeaa aika harvoin. Silloin kun puhkea vaihdetaan kokonaan uusi vararengas ja Otto paikkaa puhjenneen kumin illalla. Jos renkaita puhkeaa useampi, Otto paikkaa renkaan heti. Minä osaan vaihtaa renkaan vain teoriassa. (Aina kun kerron tämän kelle vaan, niin se joku kertoo miulle yksityiskohtaisesti miten rengas vaihdetaan. Teoriassahan miä sen jo osaankin.)

Ketjuöljy tulee oikeasti aika isoissa pakkauksissa. Pienensin annoskokoa tunkemalla sitä tyhjään hammastahnapurkkiin. Öljy tuoksuu mentholille, mutta toimii kuin rasvattu.

Lavuaarin tulppa on mukana koska vaatteita on mukana niin vähän että niitä pitää koko ajan pestä. Oletteko huomanneet ettei majatalojen ja leirintäalueiden lavuaareissa ole tulppia? Opittiin tämä Osmo Soininvaaran kirjasta Fillarilla Nizzaan. Kiitos, Osmo.

Osmo neuvoi myös ostamaan Saksasta tuubimuotoista käsipyykkäysainetta. Se on kätevämpää kuin suomalainen xxx.

Ensimmäisellä pidemmällä reissulla luettiin muuten Osmoa kuin Raamattua. Otto lukee vieläkin, se on niin hidas lukemaan.

Pitäisikö pidemmällä reissulla, esimerkiksi Vancouverista Buenos Airesiin, olla mukana enemmän työkaluja? Olen kuullut että toiset kantaa mukana kaikenmaailman varapinnoja ja pakanavaajia. Jos jotain niin isoa käy että rattaat räjähtää niin eikö kuitenkin pidä hakeutua huoltoon?

Kesälomalla Tallinnasta Splittiin

Meillä alkaa parin viikon päästä kesäloma. Alkuperäinen ajatus oli pyöräillä neljässä viikossa Tallinnasta Splittiin. Piirtelin matkaa kartalle, ja totesin että se on aika kunnianhimoinen tavoite. Matkaa on 2800 km. Se on 100 km per päivä, plus ne ylimääräiset kilometrit joita pyöräillessä aina tulee.

Uuusi suunnitelma on ottaa Tallinnasta juna Tartuun, aloittaa matka sieltä, ja lopettaa Kroatiassa Pulaan. Se on 2400 km (puls ne ylimääräset). Siihen pitäisi mahtua jo muutama välipäivä. Jos tekee tiukkaa niin nostetaan pyörät vaikka Liettuassa tai Puolassa junaan. Pulasta otetaan joko laiva Splittiin, tai pyöräillän, jos on aikaa. Perilläkin olisi mukava hengailla muutama päivä.

Miltä kuulostaa?

Reittisuunnitelma. Kuva: maps.google

Linkki karttaan

Ristiina - Kouvola - Loviisa - Helsinki

Sunnuntai 28.7.

Ristiina - Mäntyharju, 30 km

Aloitin matkan hyvin levänneenä ja ennen kaikkea hyvin syöneenä. Ajoin sunnuntai iltapäivänä Ristiinasta Mäntyharjulle. Tie 420 on leppoisa ajella. Mäet tuntuu loivilta Mikkeli - Puumala rykäisyn jälkeen.

Laitoin teltan Nuotioniemen laavulle. Iso-Pappilalta lähtee 1 km mittainen metsätie, jonka jälkeen on melkein perillä. Pyörää joutuu työntämään aikamoista kinttupolkua, mutta se on vaivan arovoista.

Nuotioniemen laavulle paistaa ilta-aurinko.

Hesari tippui matkalla tarakalta, mutta löytyi pöpeliköstä.

 

Maanantai 29.7.

Mäntyharju - Kouvola, 95 km

Savossa kaikki on aina paremmin (kuin Helsingissä), mustikat on isompia ja kanttarellejä tienpientareet täynnä. Missä vaan voi pulahtaa uimaan. Aurinko paistaa.

Ajoin aamupäivällä Repoveden kansallispuiston poikki. Siellä voisi joskus retkeillä. Orilammen lomakeskus näytti siistiltä paikalta. Verlan tehdas on maanantaisin kiinni. Se oli päivän ainoa suunniteltu nähtävyys. Voi harmi!

Kävin illalla Kouvolassa syömässä, ja illaksi Tykkimäen leirintäalueelle. Tuntui turhalta maksaa leirintäaluemaksu kun en tarvinnut mitään palveluita. Keksin tarpeita, tein popkornia mikroaaltouunissa ja löträsin vettä suihkussa.

Verla on maanantaisin rauhallinen paikka. Pihalta kaunis.

 

Tiistai 30.7.

Kouvola - Loviisa, 100 km 

Heräsin kuudelta ilman kelloa. Ajoin aamupalle Myllykoskelle ja sieltä toisella aamupalle Anjalan Kartanolle. Kartanomuseo oli kiinni (aloin tottua näihin pettymyksiin), mutta kartanon keittiöstä sai puuroa.

Ajelin ainakin pätkiä Länsi-Kymeen kulttuuritietä. Siinä oli useampi nähtävyys joissa ajattelin matkalla pysähtyä.

Ensimmäisenä Koskiston meijerin taidemuseo. No, se museo oli kiinni, eikä ketään missään. Seision meijerin kuistilla kun takaa alkoi kuulua murinaa. Se oli iso koira. Yritin rupatella sille ystävällisesti, mutta se vastasi murinalla. Apua! En uskaltanut huutaa talonväkeä paikalle, ettei koira suutu. Odotin. Jonkun ajan kuluttua koira häipyi haukkumaan viereiseen rakennukseen. Hyppäsin kuistilta pyörän selkään ja kaasutin pois. Miten... eihän noin voi tehdä, Kutsua ihmisiä pihaansa ja pitää siellä sitten norsun kokoista koiraa yksin vapaana murisemassa. Pelkään isoja koiria, etenkin kun olen niiden kanssa kahden ja ne murisevat.

Strömforsin ruuki oli auki! Söin siellä lounaan ja haahuilin aikani. Olin ajatellut rullata siitä kevyesti illaksi Loviisaan, mutta eksyin. Kun on ajanut pari kilometriä harhaan kannattaisi kääntyä ympäri, palata tunnettuun pisteeseen ja katsoa karttaa uudelleen. Mikä siinä on kun ei voi itselleen myöntää että tämä on väärä reitti? 20 km muuttui 40 kilometriksi. Olin ihan lopussa kun pääsin kylille.

Kysyin Loviisan vierasvenesatamasta saanko käydä suihkussa. Vaikka se on normaalisti strictly vain veneilijöille niin sain ovikoodin. Siellä oli saunakin! Siihen päälle hyvä kalakeitto ja olut sataman ravintolassa. Ilta oli pelastettu.

Jälkeen päin ajateltuna valitsin väärän reitin. Olisi pitänyt ajaa Kouvolasta Elimäen ja Lapinjärven kautta Porvooseen. Kokonaismatka olisi ollut vähän lyhempi ja olisin säästynyt sadalta kilometriltä 170-tietä.

Anjalan vanha kartano paloi vuonna 1789.

Myös Traktorimuseo oli kiinni, mutta tyypit piti miulle lounasseuraa.

Strömforsin ruukilla oli elmää (ei näy kuvassa).

Olut oli muuten Malmgårdin Huvila Pale Ale. Nam!

Keskiviikko 31.7.

Loviisa - Helsinki, 100 km

Mistä tietää että lähestytään Helsinkiä? Vastaan tulevat pyöräilijät lakkaavat vastaamasta tervehdyksiin. Porvoon jälkeen kukaan ei enää nostanut kättään, Söderkullan jälkeen ei edes nyökännyt. Niin, osa niistähän saattoi olla työmatkalla. Kuka sitä nyt työmatkalla tuntemattomille moikkaa. 

Linkki reittikarttaan