Meidän molempien pyörät on tänään alan liikkeissä huollossa. Miä käytän omaani DeeSportissa, Otto päätti kokeilla Larun pyörää. Ennen pidempää reissua pyörät kannatta pistää kuntoon, niin tien päällä sattuu todennäköisesti vähemmän mitään. Jotain kuitenkin aina sattuu. Sitä varten me pakataan mukaan huoltopussi.
Työkalupussissa on kuvan mukainen varustus työkalupussissa, paitsi että siitä puuttuu
leathermäni tai vastaava.
 |
Öljyrätti on tehty vanhasta sukasta. |
Renkaita puhkeaa
aika harvoin. Silloin kun puhkea vaihdetaan kokonaan uusi vararengas ja Otto
paikkaa puhjenneen kumin illalla. Jos renkaita puhkeaa useampi, Otto paikkaa
renkaan heti. Minä osaan vaihtaa renkaan vain teoriassa. (Aina kun kerron tämän kelle
vaan, niin se joku kertoo miulle yksityiskohtaisesti miten rengas vaihdetaan.
Teoriassahan miä sen jo osaankin.)
Ketjuöljy tulee
oikeasti aika isoissa pakkauksissa. Pienensin annoskokoa tunkemalla sitä
tyhjään hammastahnapurkkiin. Öljy tuoksuu mentholille, mutta toimii kuin rasvattu.
Lavuaarin tulppa on
mukana koska vaatteita on mukana niin vähän että niitä pitää koko ajan
pestä. Oletteko huomanneet ettei majatalojen ja leirintäalueiden lavuaareissa ole
tulppia? Opittiin tämä Osmo Soininvaaran kirjasta Fillarilla Nizzaan. Kiitos,
Osmo.
Osmo neuvoi myös
ostamaan Saksasta tuubimuotoista käsipyykkäysainetta. Se on kätevämpää kuin suomalainen xxx.
Ensimmäisellä
pidemmällä reissulla luettiin muuten Osmoa kuin Raamattua. Otto lukee vieläkin,
se on niin hidas lukemaan.
Pitäisikö pidemmällä
reissulla, esimerkiksi Vancouverista Buenos Airesiin, olla mukana enemmän
työkaluja? Olen kuullut että toiset kantaa mukana kaikenmaailman varapinnoja ja
pakanavaajia. Jos jotain niin isoa käy että rattaat räjähtää niin eikö
kuitenkin pidä hakeutua huoltoon?