Rokotukset

Tarkistin tarvittavat rokotteet kolmesta eri lähteestä: rokote.fi, terveyskirjasto.fi, ja fitfortravelista.

• Kurkkumätä-Jäykkäkouristus
• Tuhkarokko-Sikotauti-Vihurirokko (MPR)
• AB hepatiitti
• Keltakuume
• Lavantauti
• Vesikauhu

Me ei välttämättä mennä keltakuumealueelle, mutta mennään maihin, joihin vaaditaa todistus rokotuksesta kun tullaan maista, joissa keltakuumetta esiintyy. Esimerkiksi Perussa on näytettävä rokotustodistus Ecuadorista ja Kolumbiasta tultaessa.

Lavantauti tarttuu yleensä epäpuhtaan veden, huonosti kypsennetyn ruuan ja kosketustartunnan välityksellä. Rokotetta suositellaan kaupunkien ulkopuolella reissaaville. Otetaan!

THL ei puhunut vesikauhusta mitään, mutta Fitfortravel suositteli muutamaan maahan myös rabies-rokotetta. Pitää kysyä vielä lääkäriltä.

 

Minne me ollaan menossa?

Tässä on lista maista, joihin me ollaan menossa:

• Kanada
• USA
• Meksiko
• Guatemala
• (Belize)
• Honduras
• (El Salvador)
• Nicaragua
• Costa Rica
• Panama
• Columbia
• Ecuador
• Peru
• Chile
• (Bolivia)
• Argentiina

Belize, El Salvador ja Bolivia ei ole suorimman reitin varrella. Siis ainakin 13 maata, ehkä 16.

Otto istuu parhaillaan toisella koneella ja selvittää miten kauan missäkin maassa saa oleskella ilman viisumia, ja mitä papereita mihinkin tarvitaan.

Tarvitseeko Jenkkeihin ESTA:n jos sinne tulee Kanadasta polkupyörällä?

Maastopyörä pala palata

Ajattelin aloittaa uuden harrastuksen: maastopyöräilyn. Ostin naapurilta rungon, vanteet, ja hyvät kumit. Muita osia tilailtiin ja ostettiin tutuilta. Kokoonpano meni aika jouhevasti, sitten kun kaikki osat oli tallissa.

Haarukka on lystikäs vanha Rock Shox. Sen sisällä oli ruostetta ja likaa. Perusteellisen puhdistuksen ja rasvaamisen jälkeen toimii riittavän hyvin harrastuksen aloittamiseen.

Truvativin isis keskiölaakeri on hidas asentaa ilman oikeaa avainta. Käytin sprinkleri asennukseen tarkoitettua haka-avainta. Kannattaa kiristää kunnolla!

Kaapelointien vetäminen vie yllättävän paljon aikaa, ja sitten täytyy vielä säätää vaihtajat kohdalleen.

Valmis pyörä on hieno, Giantin 17,5 tuuman rungosta rakennettu ensimmäinen Ducati maastopyörä.

Ensimmäinen koeajo keskuspuistossa sujui mallikkaasti. Pyörän rakentaminen oli kivaa, metsäpoluilla ajelu on vähintään yhtä kivaa.

Lääkitys kuntoon - kiitos Madventures!

Kävipä mulla tuuri! Olin aamuvuorossa Huomenta Suomessa. Siellä oli vieraana Riku ja Tunna, matkailun ammattilaiset. Ehdin vaihtaa muutaman sanan Rikun kanssa. Onneksi! Se mieshän on kävelevä tietopankki.

Miun joulukuun tehtävä on selvittää mitä rokotuksia ja lääkkeitä me tarvitaan. Rokotukset alkaa olla jo tiedossa, mutta mietin kannattaako malarialääkkeitä syödä, ja jos niin minkälaisia. Nyt pääsin kysymään Rikulta. Vastaus kuuluu näin:

kuva: fitfortravel.nhs.uk

Rokote.fi on suuntaa-antava. THL:n sivuilta löytyy kartta aluiesta, jolla malariaa esiintyy, ja maakohtainen tarkempi listaus malarian riskialueista. Mutta brittejen terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vastaavat sivut hakkaavat kotimaisen mennen tullen. Osoitteesta www.fitfortravel.nhs.uk löytyy tarkka ja hyvin visualisoitu maakohtainen tieto malarian, ja kaikkien muidenkin tautien, riskialueista.

Riku vinkkasi pyytämään lääkäriltä doksisykliiniä lääkkeeksi. Pitää muistaa.

Kiitos avusta, Riku!

Ja hyvä onneni vain jatkuu! Sain Madventures: Uusi kansainvälisen seikkailijan opas -kirjan omakseni, ja siihen omistuskirjoitukset. Jes! Annan sen Otolle joululahjaksi. (Älkää kertoko!)

Aika vaihtaa nastatarenkaisiin

Talvella pitää olla lunta.

Sääennuste lupaa talvea ja muutama aamu on ollut jo senverti liukas, että katsoin parahaksi tilata renkaanvaihdon. Otto vaihtoi meille molemmille sunnuntaina nastarenkaat. Ihan hyvään aikaan. Maanantai oli jäässä mennen tullen.

Nastarenkaat puree ja pitää. Miulla on arviolta 80 - 100 piikkiä eturenkaassa, ja se pitää. Se on ihmeellistä. Siihen ei totu hetkessä. Kun jäinen asfaltti kimaltelee, niin sitä arastelee, ei luota renkaisiin eikä omaan tasapainoon. Ajelin aamuruuhkassa mummovauhtia. Ehkä ihan tervettä itsesuojelua.

En uskalla ajaa talvella lukkopolkimilla. Pelkään etten ehdi reagoida äkilliseen liukkauteen, en saa jalkaa ajoissa maahan ja kaadun. Onko kellään kokemusta? Murehdinko turhia?

Matkaoppaita ja kielioppia

Yhtäkkiä kaikki mitä me tehdään valmistelee lähtöä. Kävin lainaamassa lähikirjastosta kaikki Ameriikkoja liippaavat matkaoppaat. Niitä, ja espanjan alkeita me nyt luetaan.

Espanjan kirjassa neuvottiin laputtamaan keittiön laatikot ja purkit. Otto innostui. Mieliä otetaan una cucharitalla.

Haaveilu lämmittää kylmänä talviaamuna. Sitten kun ollaan San Franciscossa niin syödäänkö aamiaista Cafe Triestessä vai La Boulangessa?

Aikataulu

Marraskuu

• Päätetään lähteä!
• Aletaan etsiä kotiin vuokralaisia loman ajaksi

Joulukuu

• Rokotukset ja muut lääkeet eri maihin? (Miina)
• Vakuutukset?
• Mitä viisumeita tai muita asiakirjoja tarvitaan? (Otto)

Tammikuu

• Lentolippujen osto
• Ilmoittautuminen Jitterbug -tanssileirille Seatlessa 29.5.-1.6 

Helmikuu

• Suunnitellaan reittiä sen verran, että katsotaan muutama kiintopiste, tapahtuma tai paikka, matkan varrelle.

Maaliskuu

• Pankiasioiden hoito
• Ruokakaappien tyhjennys
• Matkatavarat kuntoon

Huhtikuu

• Matkatavarat kuntoon
• Pyörät kuntoon
• Asunnon tyhjentäminen
• Vähän säätöä
• Postin kääntö (Kenelle?!)

Toukokuu

• Läksiäiset vappuna
• Matka alkaa 2.5.

Varaston tyhjennys

Kirpputori oli yleisömenestys.

Me aiotaan elää vuosi tavaramäärällä joka mahtuu pyörän tarakalle. Tuntuu järkevältä tyhjentää kaappeja ennen lähtöä. Jos selvitään vuosi ilman näitä tavaroita, niin tarvitseekohan niitä sittenkään?

Käytiin tänään myymässä vaatteita ja pieniä esineitä Suvilahden kattilahallin kirpputorilla. (Kiitos Kallio-liikkeelle ja Kierrätystehtaalle järjestelyistä.) Ihmiset ostaa ihmellistä roinaa. Käyttämättä jääneet partavedet meni ensimmäisenä. Mutta hyvä. Päästiiin eroon monesta jätesäkillisestä tavaraa. Ollaan askel lähempänä Amerikkaa.

Varastoon jäi tyhjä nurkka, mutta autotallissa on vielä aika paljon setvittävää romua. Otto saa käydä ne rauhassa läpi, kunhan ei jätä huhtikuulle.

Täältä tullaan Maailma!

Vuosi aikaa. maps.google

Me on päätetty tehdä se! Me otetaan vuosi lomaa 1.5.2014 - 30.4.2015, ja pyöräillään Vancouverista, Kanadasta Buenos Airesiin, Argentiinaan. Haaveilu kannattaa. Suuret unelmat ei voi toteutua, jos niitä ei ole.

Aina kun asia tulee mieleen, alkaa hymyilyttää. Hörähtelen ilosta itsekseni pyöräillessä, töissä, kotona, kaikkialla. (Oletteko huomanneet että juoksijoilla on usein kärsivä ilme, mutta pyöräilijät hymyilee?)

Jännittää. Välillä pelkkä ajatus tuo perhosia mahaan. Ihana tunne.


 

Takapakan vaihto

Vaihdoin Focukseen vanteet. Levyjarrun olemassa olo vähentää markkinoilla olevaa tarjontaa, mutta löysin Shimanon uuden WH-RX05 setin 139 eurolla. Miina sai samalla setin Fulcrum Racing seiskoja satasella. Sen takavanne oli lopussa.

Kun kerran rupesin, niin vaihdoin samalla takapakan, ketjun ja keskirattaan edestä. Kesälomaretken jälkeen osat oli kulunut loppuun ja ketjut ruvennut vähän hyppimään.Isompi keskiratas on vähän raskaampi ajaa, mutta siihen tottui parissa viikossa. Hyvää jalkatreeniä.

Huomaatko eroa?

Muista laitta uuden pakan rattaat aina isoin lovi vapaarattaan isoimpaan loveen!

Kyllä nyt taas kelpaa!

Projektipyörä 1 - Fauber kammen vaihto

Pikku-Cresent

Pikku-Cresentti tuli talliin vasen kampi poikki ja kiekot soikeina. Muuten pyörä on ihan siisti, eli siitä sai pienellä puuhastellulla ehjän. Tässä projektissa täytyi siis laittaa vaan kammet kuntoon ja oikoa vanteet.

Pääsin tutustumaan mummopyörissä yleiseen kampikeskiö tyyppiin, Fauber kampikeskiöön. (Sitä kutsutaan joskus myös one-piece kammeksi, tai rehellisemmin Fauber pommiksi.)

Sain ohjeet kammen vaihtoon yksivaihde.netistä. Katkennut kampi irtosi helposti. Uuden otin Kulkurista. (Se on varaosapyörä.) Vanha irti, putsaus, ja uusi tilalle.

Myydään toimiva polkupyörä!

Suoja ja lukkorengas

Rikki.

Piti putsata.

Pyöräilykengät ilman rusetteja

Tässä on vinkki lukkokenkien käyttäjille: Shimanon tossut pysyy jalassa ilman kengännauhoja.

Tukeva pikakiinnitys

Ajan syksyn ja ainakin alkutalven Shimanon lyhytvartisilla lukkokengillä. Niissä oli nauhat, ja niiden päällä tarrat. Hermostuin nauhojen solmimiseen, ja revin ne pois. (Hermostun aika helposti... mutta ne jäi vähän vaikeasti tarranauhojen alle.) Tarrat on niin tukevat etten tajua mitä varten nauhat oli.

Miulla on olemassa muutamat kengänsuojatkin, mutta niiden kanssa pelaaminen on pahempaa kuin nauhojen solmiminen. Sateella käytän kumppareita.

Kohti talvipyöräilykautta

Jos ei työmatkapyöräile kesäisin niin nyt ei ehkä ole paras aika aloittaa, mutta jos olet pyöräillyt kesän, niin kokeile venyttää kautta edes pari viikkoa. Nastaa! Se vaatii vaan vähän varustelua. Minä pyöräilen ympäri vuoden. Muutaman talven jälkeen mikään muu ei tulisi mieleenkään.

Vaikka talvi ei ole vielä tullut etelään (eikä tulekkaan ihan vielä), talvitamineille alkaa olla käyttöä. Talvipyöräilykausi ei ala yhtäkkiä, vaan siihen liutaan vähitellen. Vähän samalla lailla kuin avantouintikausi ei ala sitten kun jäätä on 10 cm, vaan uimista jatketaan kesän loputtua.

Pyörään sai kiinnittää valot heti kesäloman jälkeen. Ne on pakko olla. Miun etuvalo on sellainen ettei se valaise tietä, mutta näkyy vastaantulijoille. Takavalo ei taida olla pakollinen, mutta sen pitäisi olla. Autotiellä ajaessa on hyvä näkyä vähän taaksekin päin.

Kun ilmat kylmeni niin päätä alkoi paleltaa. Jouduin ajamaan muutaman viikon lämpimyys ennen turvallisuutta, pipo päässä ilman kypärää. Sitten ostin kesäkypärän tilalle uuden lämpimämmän talvikypärän. Siinä on vähemmän tuuletusreikiä, ja nekin voi teipata sisäpuoleta kiinni. Se on myös raskaampi, mutta talvella ei tule ajettua niin pitkiä matkoja, niin ei se haittaa.

Ennen.

Jälkeen.

Vaatteita pitää olla sopivasti. Helposti tulee laitettua liikaa. Vaikka olisi kylmäkin aamu, kun päällimmäinen kerros pitää tuulta ei alle tarvitse välttämättä kun ohuen kerraston. Hiki tulee.

Nastarenkaat Otto saa vaihtaa miulle vasta sitten kun lumi on pysyvästi maassa.

Pyöräprojektit odottaa autotallissa

Tykkään huoltaa ja korjailla pyöriä. Mulla saattaa vierähtää autotallissa monta tuntia ihan huomaamatta. Pyörien rassaaminen rauhoittaa mieltä, ja onhan se aina parempi korjata vanhaa kun ostaa uutta. Talliin on kertynyt useampi projekti. Jonkun mielestä ne on rautaromua, mutta osasta niistä, tai niiden osista, tulee vielä jotain. 

Pugisssa on potentiaalia.

Mulla on työnalla teräsputki vehkeitä; Peugeot, kaksi kulkuria ja Crecentin tyttöpyörä.

Kulkuri I

Kulkuri II

Sain sinisen Peugeottin kaverilta. Se on aika yleinen, klassikko. Siitä saa pienellä kunnostuksella komean pelin!

Joku oli ajatellut että meidän bussipysäkin takana on kierrätyskeskus. Kulkuri makasi kaksi päivää nokallaan tienvarressa etuvanne irti. Kolmantena päivänä jätin lapun bussipysäkille, ja talutin pyörän tallin lämpöön lohduttautumaan. Vanha Kulkurini pitää sille seuraa. Teen siitä itselleni talvipyörän. Toinen taitaa mennä varaosiksi.

On sanottu ettei Helkamaan kannata koskea. Miksei? Mitä vikaan rautaruukin teräsputkirungossa on?

Ystäväni Aleksa onnistui katkaisemaan Pikku-Cresentistä kammen ja myi sitten halvalla mulle. Ajattelin siitä ensin Miinalle talvipyörää, mutta ei se kelvannut. Kunnostan sen ja myyn sitten pois.

Näitten parissa mun illat kuluu rattoisasti! Aioin kirjoittaa blogiin kunnostustöistä.

Pikku-Cresent

Syysretki Espooseen

Ajattelin jo muutama viikko sitten että pidemmät pyörälenkit taisi olla tälle kesää tässä. Sunnuntaina lähdettiin kuitenkin pyörillä ystävien luokse Espooseen, ja siitä tulikin mukava lenkki. Kiitos eväistä, Lotta ja Patu! Latokaskeen on meiltä melkein lyhyintä reittiä 20 km, paluumatkalla kertyi vahingossa 35 km. Tässä on linkki reittikarttaan.

Espooseen ja takaisin. Kuva: maps.google

Ilma oli kostea ja sumuinen, kotimatkalla tihutti vettä ja pimeäkin yllätti, mutta me oltiin vaan että ompa mukavaa. Ilma oli raikas ja lämmin. Parasta oli harmaa ja autio merenranta iltahämärässä. Ollaanko me pöpejä? Ei, kun me ollaan niitä ulkoilmaihmisiä.

Sää on pukeutumis- ja asennekysymys. Miulla oli päällä ohut kerrasto ja sadekuoret, ja hyvä asenne. Lisäksi, yksi kaveri totesi, ja olen samaa mieltä, että ne ihmiset jotka valittaa keleistä on ne jotka ei ulkoile. Kun on aurinkoinen syyspäivä ne sanoo, että on liian kylmä. Kun lämpenee ne valittaa kun sataa, tai että kohta sataa. Ne jotka ulkoilee osaa pukeutua kelin mukaan ja nauttia.

Oli niin mukava retki, että mietittiin jo josko sitä kerkeisi vielä polkea ensi viikonloppuna Porkkalaan ja takaisin.

Espoon keskuspuisto on täynnä risteyksiä joita ei ole merkattu karttaan. Ei eksytty silti!

Kosteassa metsässä tuoksuu hyvälle.

Hvar - tähän on hyvä lopetta

Tiistai 10.9

Split - Jelsa 18 / 1794 km

 

Päiväretki Stari Grandista Jelsaan tai toisin päin pitäisi olla pakollinen ohjelmanumero kaikille Splitissä lomaileville, vaikka vuokrapyörällä. Kevyen (=tasaisen) 15 km varrella on hyviä ravintoloita, historiaa ja uimarantoja. maps.google.

Splitin satamasta on kahden tunnin lauttamatka Hvarin saarelle.

Tie Stari Grandista Vrboskaan on roomalaisten rakentama. Se, ja sitä ympäröivät viljelymaat on Unescon maailmanperintökohdelistalla.

Vrboskasta Jelsaan tie kulkee rantakallioita pitki. Matkalla on toinen toistaa parempia uimakallioita.

Onnistuttiin ihan hyvin löytämään se kiireetön ajatus, että matkalla on perillä. Mutta tänne me oltiin tulossa.

 

Keskiviikko 11.9. 

Jelsa

Vietettiin viimeinen lomapäivä kumpikin valitsemallamme tavalla.

Miina lepuutti.

Otto huristeli ympäri saarta vuokramopolla.

 

Torstai 12.9 

Jelsa, Kroatia - Helsinki, Suomi 20 / 1814 km

Aamu-uinti Adrian meressä, iltasuihku kotona.

Kartta Kroatian rannikkoreitistä

Kroatian reitti on piirretty kahteen osaan. Ensimmäisessä linkissä on Rijeka - Krk -etappi ja toisessa Pag - Zadar. Krkista Rabin saarelle ja sieltä Pagiin kuljettiin veneillä.

Raati äänesti Pagin reitin mukavimmaksi saareksi. maps.google.

Kaikki paitsi Kroatian rannikolla pyöräily on turhaa!

Lauantai  7.9.

Zagreb - Rijeka - Njivice 41 / 1639 km

Turisteiltiin aamupäivä Zagrebissa ja matkustettiin sitten junalla Rijekaan, Adrianmeren  rannalle. Illansuussa poljettiin muutama tunti.

Otto syö kasvis-döneriä ja juo alkoholitonta olutta Itufestivaaleilla Zagrebissa.

Ostettiin kukat tarakalle. Niistä oli yllättävän paljon iloa loppumatkalla. Daalia ja chili piti tunnelmaa yllä ja keräsi sympatiapisteitä.

Me ei olla aikaisemmin tajuttu miten vaivatonta (ja kivaa) pyörän nostaminen junaan on. Joka kilometriä ei ole pakko polkea.

Kun meri tuli näkyviin muistettiin että Niin, tämän takiahan tänne oltiin tulossa. Kaikki muu on turhaa, paitsi Kroatian rannikolla pyöräily!

Sunnuntai 8.9.

Njivice - Novalja 55 / 1694 km

Tulee väkisin ajateltua että me tuhlattiin aikaa jossakin Latvian korpiteillä, kun täällä on tällaista.

Seuraava autolautta Rabin saarelle lähti vasta puoliltapäivin. En malttanut odottaa, joten puhuin meille kyydin päiväristeilylle.

Rabista Pagin pohjoiskärkeen matkustettiin put-put-vauhtisella taksiveneellä.

Slovakiassa mäet oli pitkiä, Kroatiassa jyrkkiä.  Tie Lunista Novljaan on sunnuntaipyöräilijän unelma.

Maanantai 9.9.

Novalja - Zadar - Split 82 / 1776 km

Loman viimeinen rehellinen pyöräilypäivä. Fiilisteltiin ylämäissä. Zadarissa etsittiin suoraan bussiasemalle ja jatkettiin matkaa kohti Splittiä. Jos aikaa olisi ollut enemmän oltaisiin pyöräilty Splittiin asti. Ensikerralla.

Pagin saaren eteläpäädyssä näyttää tältä.

Saatiin pyörät bussiin, vaikka tavaratila oli täynnä. Johtuikohan se kukista vai hymystä?