Kylma ja kostea Washington state

21.5. Bremerton - Twanoh state park, 40/426 km

Mia tein klassisen turistivirheen. USAssa karttaan on merkattu mailit, ei kilometreja. Oltiin silti leiripaikalla jo puoliltapaivin. Yot on vielakin aika kylmia. Se lisaa motivaatiota sotkea etelaan.

Maasto on vaihteleva, vaikka suoraakin riittaa.

22.5. Twanoh state park - Westport, 33/459 km

Miun on hankittava joko lämpimämpi makuupussi, tai päästävä lämpimämpään ilmastoon. Jälkimmäinen kuulostaa paremmalta. Ajettiin Sheltoniin, mutta sitten miulle riitti. Me ei olla vielä edes rannikolla...! Bussilla me oltiin illalla Westportissa.

Bussilippu maksoi $1,50, pyorat sai kyytiin tosta vaan.

23.5. Westport, 12/471 km

Lansirannikolla sataa usein. Itseasiassa, me ollaan oltu onnekkaita, silla toukokuu on paikallisten mukaan ollut tavallista vahasateisempi. Majakan emanta kertoi nahneensa vuorille asti kuusi kertaa tana vuonna. Tanaan ei nahnyt edes merelle.

Iltapäivällä kirkastui. Päästiin ensimmaista kertaa kunnon aaltoihin.

24.5. Westport - Astoria, 72/543 km

Ajettiin Westportista South Bendiin. Siella tapahtui jotakin ihmeellista. Me astuttiin sisään paikallismuseoon. Museon emanta kysyi mista ollaan. Suomesta. Aah, taalla asuu yksi suomalainen, odottakaa, soitan sille! Andrew Carlsson tuli tervehtimaan meita. Han kysyi minne me ollaan menossa. Jos taalta paasee bussilla Astoriaan, niin me mennaan. Bussi ei kulje lauantaisin, mutta odottakaa, soitan vaimolleni, han saattaisi lahtea viemaan teita. Ja sitten me oltiinkin jo auton takapenkilla, matkalla kohti Astoriaa.

Andyn kaupunkikierros sisalsi historiaa ja hyvia vitseja!

Seattle

15.5. Victoria, Kanada - Seattle, USA, 15/310 km

Victorian keskustasta Seattlen keskustaan paasi komessa tunnissa lautalla. Saatiin risteily, ja valtyttiin vilkkailta teilta, $90 per hlo. USA:n rajalla ei ilmennyt ongelmia, vaikkei meilla ollutkaan nayttaa miten tullaan poistumaan maasta. Sita ei edes kysytty.

16.6. Seattle, 21/331 km

Me leiriydittiin Seattlessa Capitol Hillilla Christopherin luona. Turistipaivana me notkuttiin Pike Place Marketilla, Seattle parkissa ja kaytiin kierroksella Theon suklaatehtaassa.

Capitol Hillilla pelataan Bike poloa.

17.5. Seattle, 42/373 km

Chirstopher ja David vei meidat maisema-pienpanimo-kierrokselle.

Christopher paljastui hyvaksi, ja hyva kuntoiseksi turistiopaaksi!

Fremontissa on varastoalue, jossa on kymmenkunta suosittua pienpanimoa.

18.5. Seattle, 0/373 km

Miun reidet ei ole valmiit naihin makiin. Ne tarvitsee lepoa, joten istuskelin eri paikoissa kotinurkilla. Istuin aamujumalanpalveluksessa St Markin katedraalissa, puistossa, kahvilassa ja elokuvissa. Otto kavi Seattlen Flight museossa.

F14 Tomcat, se jolla Tom Cruise huristeli Top Gunissa! Antille, T. Otto

19.5. Seattle - Bremerton, 13/386 km

Vaistettiin taas ruuhkaiset tiet ottamalla lautta Seattlesta Bermertoniin. Olin kuvitellut etta nelja paivaa paikoillaan riittaisi kehon palautumiseen, mutta ei se mennyt niin. Seattle on pirun makinen, ja oli niin paljon nahtavaa. Evakuoiduttiin Bermentonissa motelliin.

Lautalla oli muutama turisti, ja tyomatkapyorailijoita.

 

20.5. Brementon, 0/386 km

Ehka se onkin flunssa tai mahapopo, enaa kaikkea ei voi laittaa pelkan vasymyksen pikkiin.

Keskiverto amerikkalainen motelli.

Luottokama no. 1: viltit

Saa Kanadassa kevaalla on vaihteleva. Kun on lamminta, on helletta. Mutta kylmat paivat on yhta kylmia kuin kotonakin, +6 ja tihuttaa vetta. Kylmimpina paivina miulla on kaikki mita on mukana paalla, ja vielakin paleltaa.

Ensimmaisena sadepaivana mia ostin meille viltit. $3 each. Paras sijoitus ikina. Viltti lammittaa teltassa, viltti ymparilla voi laahustaa pesemaan hampaita, viltissa voi torkuttaa, vilttiin voi kaariytya illan viiletessa, Kuningas-Oton viitta on viltti. Ne ei paina paljon mitaan, ja vie tilaa vaan viltin verran.

Lampimana paivana viltilla voi syoda evaita.

Vancouverissa liikenne rullaa

Onko Brittilaisessa Kolumbiassa panostettu pyorailyyn pitkaan, vai kerralla paljon? Lopputulos on hyva. Pyoratiet on merkitty selkeasti seka karttoihin etta tienvarsille. Paavaylilla on pyorakaistat, ja missa mahdollista pyorat on ohjattu hiljaisille pihateille.

Autoilla on aikaa antaa pyorille tilaa. Kun pyorat on osa liikennetta, pyorailijatkin ymmartaa kunnioittaa muuta liikennetta. Kevyen liikenteen vaylilla pyorat vaistavat jalankulkijoita. Ahtaissa paikoissa talutetaan.

Autojen rekisterikilvissa lukee Beautifu British Columbia. Toiston voimaa. Sen takana on varmaan joku psykologia, miksi kuskit on niin rentoja. Tai sitten ne on varovaisia, koska pyorailijan tuuppaamisesta saa valtavat sakot.

Liikennemerkit kehottavat kunnioittamaan kanssakulkijoita. Se toimii.

Pyorat huomioidaan kaikkialla. Hostellin aulassa oli pyorateline.

Makia ja maisemia Vancouver saarella

8.5. Nanaimo, 7/111km

Satoi vetta, notkuttiin kahviloissa ja leirintalaueen tuvassa. Hans kutsui meidat illalliselle asuntovaunuunsa.

Hans jai kaksi vuotta sitten elakkeelle. Siita lahtien han on pitanyt jokaista paivaa juhlapaivana. Nyt kun meilla on vuosi lomaa, voitaisiin ottaa samasta ajatuksesta kiinni. Ehka viela loman jalkeenkin. Tuntuu kuin koko maailma huutais miua hellittamaan.

9.5. Nanaimo - Chemainus, 54/165 km

Pyorailtiin ihan hissukseen makisia teita. Yhta hulluja nousuja kuin etela-savossa, valilla vahan pidempia.

Matkalle sattui muutama soma kyla.

10.5. Chemainus - Ganges, 32/197 km

Hypattiin lautalla Salt Spring -saarelle. Mita pienempi saari, sita hullummat maet. Ja rennompi tunnelma! Ja kauniimmat maisemat!

Kaikki kehui Salt Springin lauantaimarkkinoita. Miulle matka oli maaranpaata parempi.

 

11.5. Ganges, 14/211 km

Meidan teltta on vain kaksi kilometria kylilta, mutta sellaisen maen paalla, etta kaupassa kayminen kay tyosta. Ei me paljon muuta tanaan tehtykkaan. Kiitollisena elamasta, Hyvaa Aitienpaivaa!

12.5. Ganges - Sidney, 39/250 km

Lautalla takaisin Vancouver-saarelle, ja rauhallista rullailua leirinta-alueelle. Paivat valuu nopeasti. Me ei tehda mitaan kun laahustetaan eteenpain ja syodaan, mutta nahdaan ja koetaan samalla paljon.

Horisontissa nakyvat lumihuiput ja helle on epatodellinen yhdistelma.

13.5. Sidney - Victoria, 30/280 km

Olin kuvitellut etta tyynimeri on aina lammin, mutta se on ilmeisesti totta vasta etelampana. Aamu-uinti herattaa!

Sidneysta Victoriaan kulkee kevyelle liikenteelle varattu tie. Kanada on suunniteltu pyorailijoille.

14.5. Viktoria, 15/295 km

On aikaa, on pyorat ja on lamminta. Taman enempaa mia en lomalta toivo.

Lomalla Otolla on aikaa ihastella kukkia puutarhassa.

Vancouver - pyorailijan paratiisi

3.5. Helsinki - Vancouver, 20/20 km

Kun miulta kysyttiin mika matkassa jannittaa eniten, vastasin etta lento. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Pyorat tuli ehjana perille, ja poljettiin illansuussa Paivin sukulaisten, Lean, Tylerin ja Jodyn luokse.

Se etta lentokentalla on varmasti tarpeeksi aikaa vahentaa jannitysta.

 

4.5. Vancouver, 0/20 km

Jody ja Tyler veivat Oton maastopyorailemaan oikealle vuorelle. Retki voitti Keskuspuiston, vaikka siellakin on kivaa.

Lea, Tyler ja Jody asuvat samaan aikaan rannalla, puiston laidalla ja Vancouverin ydinkeskustassa.

5.5. Vancouver, 30/50 km

Kiitos viela kerran Paivi, etta esittelit meidat Lealle. Jotakin heidan leppoisasta ja hyvantahtoisesta elamanasenteestaan tarttui mehinkin. Lea vei meidat tanaa pyoraretkelle Stanley Parkiin ja Granville Islandin marketeille.

Lean suosittelema Pistaasijaatelo oli Nam!

6.5. Vancouver, 22/70 km

Vancouver on helppo kaupunki pyorailla. Pyorailijoita on paljon. Pyoratieverkosto on kattava, ja missa pyoratieta ei ole, autot ja pyorat suhivat sulassa sovussa. Rantoja ja puistoja on helppo turisteilla vaikkahan vuokrapyoralla. Pyoravuokraamoitakin on paljon.

Pyorat ensin, autot sitten.

7.5. Vancouver - Nanaimo, 32/104 km

 Ensimmaiset kilometrit autolautalle, ja lautalla Vancouver-saarelle. Oliko se makinen tie ja auringon paiste, vai jannitys, kun perilla oltiin ihan vetelia? 

Ensimmainen pyorailypaiva alkoi aamu-uinnilla. Kylla ihanasti virkisti!

Huomenna mennään!

Läksiäisiä juhlittiin kaksi päivää. Miä olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on hienoja tyyppejä ystävinä ja ihanat perheet. Ja Otto on kanssa. Kiitos teille kaikille! Ja kiitos jokaiselle hyvän matkan toivottajalle ja meitä tavalla tai toisella muistaneelle!

Matkakuume alkaa olla jo kova. Onneksi tänään on vaan muutama homma hoidettavana. Ehditään hengittää.

Liimasin etutarakkaan Pikku-Budhan, sitten Otto pakkasi sen.

Eikö olekkin hyvä idea ottaa meistä ennen ja jälkeen -kuvat? Tässä on ennen.

Matkakuumeiset.