perjantai 26. heinäkuuta 2013

Junassa on yksi toimiva pyöräteline vähemmän

toimii mustekalalla
Nyt miä tiedän minkä takia VR:n pyörätelineiden lukot on aina rikki. Ne hajoaa helposti.

Matkustin tiistaina junalla pyörän kanssa Helsingistä Mikkeliin. Kun avasin pyörätelineen lukkoa käytin enemmän voimaa kun älyä. Ei sitäkään tarvinnut paljon, niin avain katkesi lukkopesään, naps vaan. Hups!

Onneksi en ollut osannut käyttää laitetta oikein. Lukko ei ollut kiinni. Sain pyörän alas telineestä.

Pyysin konnarilta anteeksi. Hän sanoi "Ei se mitään, me laitetaan se kuntoon." Mutta eihän sitä varmaan saa kuntoon. Anteeksi, anteeksi!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mäki on suhteellinen käsite

Etelä-Savon on täynnä mäkiä. Suomessa ei ole vuoristoa, mutta pientä mäen nyppylää senkin edestä. Pyöräillessä sen huomaa. Olin kuullut muiden sanovan sitä, mutten uskonut ennekö itse kokeilin. Välillä tuntui siltä että koko matka on yhtä ylämäkeä, ja välillä on taukoja (alamäkiä). En valita. On ihan kiva polkea vaihtelevaa maastoa. 
 
Tasainen Tonava
Ennen lähtöä miulla oli mielessä viime kesän Tonavan varsi, missä 100 km oli kevyt päivämatka. Huomattiin, että Suomessa, tai ainakin Etelä-Savossa 70 km on kova suoritus. Mikkelistä Puumalaan oli yksi parhaita ajopäiviä. Aion kokeilla saman uudelleen tällä viikolla.

Kroatiassa oli mäkiä, mutta ihan eri suuruusluokkaa. Siellä poljettiin aamupäivät ylämäkeen ja lasketeltiin sitten tunti takaisin rantaan. Etelä-Savossa poljettiin mäki toisensa perään. En ihmettele vaikka Suomessa olisi tullut enemmän nousua per kilometrit.

Kroatiassa opittiin muuten sekin että jos polkee tarpeeksi pitkään tasaista, jyrkkää ylämäkeä, niin loivempi ylämäki tuntuu alamäeltä. Sen huomasi ylämäeksi vasta kun lopetti polkemasta ja vauhti loppui kun pyörä ei rullannutkaan alamäkeen. Mäen jyrkkyys on niin suhteellista.

Jyrkässä mäessä pyörä alitti miniminopeutensa ja kaatui.
Mäeltä avautuva maisema oli kapuamisen arvoinen. Joka kerta.

Saimaa on vähintään yhtä kaunis kuin Adrianmeri.

Kun niitä ylämäkiä toissa viikolla riitti, niin tuli vertailtua nousutekniikoita. Me poljetaan Oton kanssa ylämäet ihan eri tahtiin. Mäen alla kun Otto tiputtaa vaihteita, miä pidän isomman ja kiihdytän. Minä ajan nopeampaa isommalla vaihteella, Otto hitaampaa pienemmällä. Kumpi on taloudellisempaa? 

Minusta ylämäki on kevyempi polkea kovalla vauhdilla. Ainakin se on nopeammin ohi.



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lomalle mahtui monta erilaista matkapäivää

Pyöräily on joka päivä erilaista. Siinä on niin monta tekijää. Maasto, maisemat, kilometrit,  sää, etenkin tuuli, minne on menossa, miten sitä itse jakselee. Monta on.

Ensimmäinen pyöräilypäivä Mikkelistä Puumalaan oli hieno. Matkalle sattuu hyvin taukopaikkoja aika tasaisin välein. Ollinmäen Viinitila, Anttola, Hurissalon Sale, Lietveden silta ja pistohiekka. Pistohiekalla on pitkä hiekkaranta, mutta paremman uimapaikan löytää jos kääntyy hiekalle tullessa vasemmalle kalliorantaan. Siellä on monta yksityistä kalliorantaa. Matka meni rennosti, mutta perillä huomasin että jyrkät mäet oli vienyt kaikki voimat.


Anttolassa ei ole enää jäätelökioskia.

Puumalasta Punkaharjulle on liian pitkä matka minulle. Tulipa sekin silti kokeiltua. Kovia mäkiä. Mutta myös hienoja maisemia. Uitiin melkein jokaisella taukopaikalla.

Puumalasta ajettiin Kerimäen kautta Savonlinnaan. Kirkko aukeaa vasta kymmeneltä. Aamulla ei olisi tarvinnut hötkyillä. Kerimäeltä lähtee Talvisalontie Itään. Tiellä on kauniit järvimaisemat, mutta niitä riittää näillä vesillä muutenkin. Muutama kilometri kirkolta on hyvä uimalaituri. Siellä ainakin kannattaa käydä kääntymässä. Nähtiin siellä Kuikka aika läheltä. Se on ylväs lintu. Tie 71 Kerimäeltä Savonlinnan päin on kaunis, mutta niin vilkasliikenteinen etten oikein lämminnyt sille.

Savonlinnasta varkauteen on hyvä päivämatka. Matkalla on useampi kyläkauppa ja kahvila, vaikkei niitä ole merkattu karttaan. On Oravi, joku paikka Tappuvirran lossin jälkeen ja Kangaslampi. Kangaslammen jälkeen kannattaa kääntyä vasemmalle Harjurannan tielle. Siinä on viitisen kilometriä hiekkaa, mutta sellaista kovaa ja tasaista. Tien varrella kasvaa kanttarellejä.

Kangaslammen paikallinen osaa mainostaa.

Yksi parhaista pätkistä oli Joroisista Rantasalmelle Voisalmentien ja Porosalmen kautta. Matkan varrella oli paljon järvimaisemaa ja sopivan jyrkkiä mäkiä. Kotkalahdentiellä ja Voisalmentiellä ei ollut liikennettä ollenkaan. 55 kilometriä taittui kevyesti.
Vetkuteltiin Porosalmessa matkalla Rantasalmelle.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Teltassa Saimaan rannalla


Puolitoista viikkoa telttailua. Yksi yö nukuttiin vanhempien veneellä ja toinen Oton siskon saunamökissä, mutta muuten telttailua. Ensimmäiset yöt teltassa meni vähän kieriskellen, mutta sitten kun pääsee telttailun makuun hyviä unia ei voi estää! En vaadi telttapaikalta paljoa, tasaisen alustan ja rannan. Tällä reissulla hyvistä paikoista ei ollut pulaa.

Suomessa 2 henkeä teltassa leirintäalueella maksaa 7 - 24 euroa. Taitaa olla, että hintaan sisältyy usein minigolf ja mölkky aamusauna. Jos pelasi 2 kierrosta minigolfia, leirimaksu on tavallaan kuitattu (?!). Aamusauna oli meille iloinen yllätys. Visulahdessa aloitettiin aamu kuohuviinillä saunanlaiturilla.

Visulahti. Onko puun alla enemmän ötököitä kun taivasalla?

Puumalan leirintäalue oli tämän reissun paras, tunnelmallisin. Voin suositella. Paikka aika vanha ja vähän ränsistynytkin, mutta ihanasti luonnonhelmassa. Ystävällinen henkilökunta. Hyvä keittiö.

Puumalan leirintäalue on 2,5 km kirkolta.

Punkaharjun Kesämaan leirintäalue on turha. 24 neljällä eurolla ei saanut mitään muuta hyvää kuin lapsuuden muistot. Mikään ei ollut muuttunut. Kylmät suihkut vanhassa ja nuhjuisessa pesuhuoneessa. Viiden kilometrin päästä Kesämaasta on Mannilan matkailutila ja Kattilan ranta. Käytiin siellä päiväseltään, mutta ensikerralla leiri sinne! 10 euroa per yö, ja paikka täyttä kaikki paratiisin kriteerit.

Joroisissa me yritettiin SF karavaanareiden leirintäalueelle, mutta sinne ei päässyt ilman asuntoautoa. (Mitä?!)

Ainut mitä leirintäalueen palveluista todella tarvitsee on suihku. Koska järvivesi on lämmintä, ei tarvinnut sitäkään. Useampana iltana pystytettiin teltta rantaan jokamiehen oikeudella.

Leiripaikka Haukiveden rannalla.

Kalliorannassa, 20 km Savonlinnasta pohjoiseen ei saa leiriytyä, mutta ranta on mahtava! Siellä on kaikki hyvän retkipaikan mukavuudet ja rauha, jollaista harvoin kohtaa noin hyvin pidetyllä rannalla. Poiketkaa jos kuljette siellä päin.

Kallioranta on Varpajärven kyläyhdistyksen ylläpitämä.

Linnansaaren kansallispuistoon pääsee sekä Oravista että Rantasalmelta vesibussilla johon saa polkupyörän mukaan. Me taitettiin matka vanhempien veneellä. Linnansaaren leirintäalueella telttapaikka maksaa 7 euroa. Yhtä hyviä ja parempia leiripaikkoja on saaren ympäri kiertävän retkipolun varrella lisää. Luonnossa etsii usein rauhaa. Se löytyy paremmin yksinäiseltä rannalta kuin leirintäalueelta.
Oravin lossikyyti maksaa suunnilleen 10 euroa.






tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kotimaan matkailua - suosittelen!

550 km takana. Poljettiin aika lailla sitä reittiä mitä suunniteltiinkin: Mikkeli-Puumala-Punkaharju-Kerimäki-Savonlinna-Oravi-Varkaus-Maavesi-Joroinen-Rantasalmi-Linnansaari-Oravi-Savonlinna.

Mikkelistä Visulahden kautta Anttolaan ja siitä Puumalan, Koskenkylän leirintä aluelle. Matkalla sain reissun parhaat munkkikahvit Lietveden sillalla. (Kiitos Tyyne-Mummo!)
Perinteinen taukopaikka: Hurissalon Sale

Oltiin Puumalassa 2 yötä. Tehtiin 50 kilsan lenkki Lintusaloon.
Lossirannassa on hyvä uimapaikka. Virkistää helteellä.
Lintusalon perinnetilalla on kesy kukko.
Pisin päivä tuli Puumalasta Punkaharjulle. Kuka väittää, että Suomessa ei ole mäkiä! 136 kilsaa ja sitten oltiin palautusta päivä paikoillaan.

Löydettiin Punkaharjulta Mannilan ranta. Ens kerralla leiri sinne! Nyt oltiin Kesämaan leirintäalueella.
Lepopäivä Mannilassa. Nyt se nukahti...
 Punkaharjulta Kerimäen puukirkon kautta Savonlinnaan. Sillansuussa on hyvä olutvalikoima.

Iltapäivällä 20 km Savonlinnasta Haukiveden itälaitaa pohjoiseen.
Kallioranta on hieno retkipaikka. Leiriytyminen kielletty.

Oraviin aamupalalle ja iltapäiväksi Varkauteen. Varkaudesta pummittiin autokyyti Maavedelle systerin luokse.
Taina ja Seppo vei meidät retkelle Saareen.
Maavedeltä ajelimme Joroiseen ja seuraavana päivänä Rantasalmelta Miinan vanhempien veneen kyytiin.

Pyörät kannelle ja menoks!
Oli hieno viikonloppu Linnansaaren kansallispuistossa. Nähtiin saimaannorppa.

Sunnuntaina ajoimme Oravista Savonlinnaa juna kyydin toivossa. No, VRrän 3 pyörä paikkaa oli tietty menny. Iiisisti EB kuljetti meidät kuitenkin illaksi Stadiin...

Puolitoista viikkoa meni nopeasti ja nähtiin paljon. Kotimaan matkailu on mukavaa!