Mäki on suhteellinen käsite

Etelä-Savon on täynnä mäkiä. Suomessa ei ole vuoristoa, mutta pientä mäen nyppylää senkin edestä. Pyöräillessä sen huomaa. Olin kuullut muiden sanovan sitä, mutten uskonut ennekö itse kokeilin. Välillä tuntui siltä että koko matka on yhtä ylämäkeä, ja välillä on taukoja (alamäkiä). En valita. On ihan kiva polkea vaihtelevaa maastoa. 

 

Tasainen Tonava

Ennen lähtöä miulla oli mielessä viime kesän Tonavan varsi, missä 100 km oli kevyt päivämatka. Huomattiin, että Suomessa, tai ainakin Etelä-Savossa 70 km on kova suoritus. Mikkelistä Puumalaan oli yksi parhaita ajopäiviä. Aion kokeilla saman uudelleen tällä viikolla.

Kroatiassa oli mäkiä, mutta ihan eri suuruusluokkaa. Siellä poljettiin aamupäivät ylämäkeen ja lasketeltiin sitten tunti takaisin rantaan. Etelä-Savossa poljettiin mäki toisensa perään. En ihmettele vaikka Suomessa olisi tullut enemmän nousua per kilometrit.

Kroatiassa opittiin muuten sekin että jos polkee tarpeeksi pitkään tasaista, jyrkkää ylämäkeä, niin loivempi ylämäki tuntuu alamäeltä. Sen huomasi ylämäeksi vasta kun lopetti polkemasta ja vauhti loppui kun pyörä ei rullannutkaan alamäkeen. Mäen jyrkkyys on niin suhteellista.

Jyrkässä mäessä pyörä alitti miniminopeutensa ja kaatui.

Mäeltä avautuva maisema oli kapuamisen arvoinen. Joka kerta.

Saimaa on vähintään yhtä kaunis kuin Adrianmeri.

Kun niitä ylämäkiä toissa viikolla riitti, niin tuli vertailtua nousutekniikoita. Me poljetaan Oton kanssa ylämäet ihan eri tahtiin. Mäen alla kun Otto tiputtaa vaihteita, miä pidän isomman ja kiihdytän. Minä ajan nopeampaa isommalla vaihteella, Otto hitaampaa pienemmällä. Kumpi on taloudellisempaa? 

Minusta ylämäki on kevyempi polkea kovalla vauhdilla. Ainakin se on nopeammin ohi.