Kaikki paitsi Kroatian rannikolla pyöräily on turhaa!

Lauantai  7.9.

Zagreb - Rijeka - Njivice 41 / 1639 km

Turisteiltiin aamupäivä Zagrebissa ja matkustettiin sitten junalla Rijekaan, Adrianmeren  rannalle. Illansuussa poljettiin muutama tunti.

Otto syö kasvis-döneriä ja juo alkoholitonta olutta Itufestivaaleilla Zagrebissa.

Ostettiin kukat tarakalle. Niistä oli yllättävän paljon iloa loppumatkalla. Daalia ja chili piti tunnelmaa yllä ja keräsi sympatiapisteitä.

Me ei olla aikaisemmin tajuttu miten vaivatonta (ja kivaa) pyörän nostaminen junaan on. Joka kilometriä ei ole pakko polkea.

Kun meri tuli näkyviin muistettiin että Niin, tämän takiahan tänne oltiin tulossa. Kaikki muu on turhaa, paitsi Kroatian rannikolla pyöräily!

Sunnuntai 8.9.

Njivice - Novalja 55 / 1694 km

Tulee väkisin ajateltua että me tuhlattiin aikaa jossakin Latvian korpiteillä, kun täällä on tällaista.

Seuraava autolautta Rabin saarelle lähti vasta puoliltapäivin. En malttanut odottaa, joten puhuin meille kyydin päiväristeilylle.

Rabista Pagin pohjoiskärkeen matkustettiin put-put-vauhtisella taksiveneellä.

Slovakiassa mäet oli pitkiä, Kroatiassa jyrkkiä.  Tie Lunista Novljaan on sunnuntaipyöräilijän unelma.

Maanantai 9.9.

Novalja - Zadar - Split 82 / 1776 km

Loman viimeinen rehellinen pyöräilypäivä. Fiilisteltiin ylämäissä. Zadarissa etsittiin suoraan bussiasemalle ja jatkettiin matkaa kohti Splittiä. Jos aikaa olisi ollut enemmän oltaisiin pyöräilty Splittiin asti. Ensikerralla.

Pagin saaren eteläpäädyssä näyttää tältä.

Saatiin pyörät bussiin, vaikka tavaratila oli täynnä. Johtuikohan se kukista vai hymystä?