lauantai 28. kesäkuuta 2014

Retkeilya Californialaisittain

17.6 San Francisco - Half Moon Bay 44/866 km

Matka jatkui. Warren saatteli meita elaintarhan kulmalle asti. Meidan oli tarkoitus pyorailla vain 30 km lahimmalle leirinta-alueelle, mutta siela ei saanut telttailla. Poljettiin viela 10 km seuraavaan kylaan josta paasi bussilla seuraavaan, jossa oli valtion leirinta-alue.

State parkeissa on erilliset biker-hiker alueet, joissa telttailu maksaa $7 per paa. Niissa on aina muitakin pyorailijoita, joilta saa parhaat menovinkit.

Warren esitteli meille Golden gate parkin ihanuuksia.

18.6 Half Moon Bay

Otto on kipea. Nukuttiin ja istuttiin rannalla.

Kuumeisena ei saa nousta sangysta!

19.6 Half Moon Bay - Santa Cruz 10/900 km

Puolikuntoisena ei saa pyorailla, mutta liftata saa! Noah ja Otto nosti pyorat pickupin lavalle ja heitti meidat Santa Cruziin.

Elokuvissa ranta nayttaa lampimalta koska kaikilla on bikiinit, ja niila on, mutta oikeasti ilma on aika viilea.

Rokkikeikalla Santa Cruzin legendaarisella Broadwalkilla.

20.6 Santa Cruz 30/910 km

Juhannuksen kunniaksi me pyorailtiin sisamaan lampoon, Henry Cowell Redwoods state parkiin, katsomaan punaisia puita.

Ne oli kauniita ja valtavia.
Juhannusajelulla huvipuistossa.

21.1 Santa Cruz - Watsonville 34/943 km

Matka jatkui seuraavalle leirintalueelle.
Ensimmaiset 15 km kaupungista pyoratie kulkee vilkasliikenteisen tien laitaa.

22.1. Watsonville - Monterey 20/963 km

Me vuokrattiin auto ja aiotaan ajaa San Diegoon. Tehtiinkohan me oikein?

Pyorat nostettiin autoon aika ristiriitaisissa tunnelmissa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Polkupyoralla San Franciscossa

Me tultiin junalla Eugenesta San Franciscoon viime viikon keskiviikkona. Pyorat sai nostettua junaan $25 lisamaksusta.

San Franciscossa on valtavasti nahtavaa. Paras tapa nahda kaupunkia ja kiertaa nahtavyyksia on tietenkin pyoralla. Pyoratieverkostoon ei ole panostettu niin paljon kuin Vancouverissa, Seattlessa tai Eugenessa, mutta taallakin pyoraillaan paljon. Merkityt pyorareitit kulkevat suurelta osin vilkkaan liikenteen seassa. Erillisia pyorakaistoja on vain muutama, ja ne ovat suunnilleen yhta yhtenaisia kuin Helsingissa. Liikenne on kaoottista, mutta kun noudattaa liikennesaantoja, ja liikkuu ennalta arvattavasti, niin parjaa. Me paastiin jyvalle seuraamalla yhta tyomatkapyorailijaa.

Ruuhka-aikaan autoliikenne seisoo, pyorat rullaa.

Yhtena paivana me tehtiin pyoraretki Golden Gate Bridgelle. Niin teki kaikki muutkin turistit, useimmat vuokrapyorilla. Keskustasta sillalle kulkee tasainen rantatie, jossa voi pyorailla joko kevyenliikenteen vaylalla tai autojen seassa. 

Hauskinta kavellen oli Wild SF:n kavelykierrokset.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Pyorailypaivat Astoriasta Pacific Cityyn

3.6. Astoria - Cannon Beach 51/604 km

Ensimmainen pyorailypaiva pitkan paikoillaan olon jalkeen sujui mukavasti.

Meri on vaikuttava harmaanakin paivana. Tuuli maistuu suolaiselta.

 

4.6. Cannon Beach - Rockaway Beach 43/656 km

Cannon Beachista eteenpain tie on yhta suurta maisemareittia.

Dan tarjosi meille taydellisen hengahdystauon rantamokillaan.


5.6. Rockaway Beach - Cape Lookout 46/692 km

Paivan turistikohde oli Tillamookin juustotehdas. Tillamookin jalkeen tie poikkesi 101:lta rauhallisemmalle pikkutielle.


Cape Lookout on "valtion leirintalaueiden helmi". Ei valittamista.

6.6. Cape Lookout - Pacific City 27/719 km

Me poljettiin Pacific Cityiin ja otettiin sielta bussi Newporttiin. Sielta bussilla Florenceen, ja lopulta Eugeneen.

Se ranta nayttaa talta. Ei siihen kyllasty.






tiistai 10. kesäkuuta 2014

Oregonin suosituin pyorailyreitti

Highway 101 myotailee Tyynenmeren rantaviivaa. Se on Oregonin suosituin pyorailyreitti, eika suotta. Me ei poljettu koko matkaa, mutta sen verran kuitenkin, etta uskallan kertoa milaista siella on.
  • Astoriasta Brookingsiin on 610 km. Maasto on makista, kovimmat nousut on 150 - 220 metriin. Yhteenlaskettuna nousua ja laskua on 4900 metria.
  • Vallitseva tuulensuunta on pohjoinen. Etenkin aurinkoisina paivina tuulee kovaa. Kannattaa polkea etelaan.
  • Pohjoinen Tyynimeri on karu. Ilma on raikas ja kolea.
  • Pyorailijoita on paljon. Pyorailykarttoja on jaossa joka infossa, pyorareitti on hyvin merkitty, pyorakauppoja ja pyoraystavallisia leirintalueita on joka kylassa.
  • Maisemat on upeat. Suurimman osan matkasta voi kuulla meren kohinan.
  • Liikennetta on paljon, melu on kova. Se on enemman hermostuttavaa kuin pelottavaa. Kun iso tukkirekka menee kovaa ohi, niin on se vahan pelottavaakin.
  • Pientareen leveys vaihtelee olemattomasta pariin metriin. 
Parhaimmillaan maisema on henkea salpaava, myotatuuli puhaltaa ja kuuluu vaan linnun laulua ja meren pauhua. Sita polkee ylamakeen, ihailee merta ja bonga alhaalla nakyvan hiekkarannan, sitten hurautetaan alamakeen ja onkin jo siella ihanalla, karulla rannalla. Huonoimmillaan tunnelma on sama kuin polkisi Imatralta Lappeenrantaa. Maija Sonni tietaa mita mia tarkoita. Rekat menee ohi lahelta ja kovaa, maiseman sijasta on keskityttava tiella pysymiseen. Ei silti, ehdottomasti pyorailemisen arvoinen reitti. Maisematkin kuulemma vaan paranevat Etela-Oregonissa, jota me ei edes nahty! Vaikea kuvitella miten siella voisi olla viela kauniimpaa! 

Pidetaanko tauko tassa vai rannalla?

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Toukokuun reitti kartalla

Otto piirsi meidan reitin google.mapsiin. Se on neljassa patkassa: Tie Vancouverista Horseshoe Bayn lautalle kulki kaupungin lahioissa ja rantapuistoissa. Vancouver- ja Salt Spring -saarilla oli rauhallinen liikenne, hulluja makia ja kauniita maisemia. Seattlesta Sheltoniin ei mitaan ihmeempaa. Westportista South Bendiin kulki hiljainen, tasainen rantatie.
Makisin etappi.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Paivat vaihtuivat viikoksi Astoriassa

Me ollaan vielakin Astoriassa. Taalla on aika kivaa. Astoria on pieni kaupunki USAn luoteiskulmassa. Taalla ei ole oikeastaan paljon mitaan, mutta kuitenkin tarpeeksi kaikkea: on kaunista, puiston penkkeja, museoita, ravintoloita, teatteri ja panimoita.

Varmasti klassinen paivat vaihtuivat viikoiksi -tapaus. Paivat valuu. Mia kayn joogatunneilla ja torkun, Otto kavelee paivittain laiturille katsomaan laivoja. Eika paljon muuta. Mia en enaa kuvittele etta me pyorailtaisiin koko matka Argentiinaan. Eihan me millaan ehdita, kun hengailu on nain mukavaa!

Me yritetaan jatkaa matkaa seuraavan kerran tiistaina.

Merileijonien tuijottaminen on yksi meidan lempiaktiviteeteista.