torstai 30. toukokuuta 2013

¡Hablo un poco de espanol!

Väli- ja Etelä-Amerikassa puhutaan espanjaa, joten myös meidän on parasta osata sitä.

Sen verran tosissaan me ollaan lähdössä matkalle että ollaan vuoden vaihteesta asti istuttu Vantaan aikuisopistossa espanjan alkeiskurssilla. Tänään oli kevään viimeinen luento. Syksyllä jatketaan, mutta osataan jo nyt sen verran ettei kuolla nälkään. Osataan käydä esimerkiksi seuraava keskustelu:

- ¡Buenas tardes!, puede aydarme?
- ¡Buenas tardes!, si, si!
-¿Como se va al hotel? Esta lejos?
- No esta lejos. Tome la primera calle a la derecha. Continue hasta pasar el puente. El hotel es enfrente del banco.
-¿Puede repetir?, por favor.
-¿Que sordo estas?
- Perdon, hablo solo un poco de espanol.

- ¡El turista!
Minä opin espanjaa paljon helpommin kuin Miina.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ahvenanmaalla tienpiennar on täynnä mansikoita

Minkä takia tienlaidoilla kasvaa niin paljon metsämansikoita? On kaksi vaihtoehtoa: Joko ne elää pakokaasuista saamillaan ravinteilla, tai sitten ne on niin kuin kanttarellit. Niitä kasvaa joka paikassa, mutta koska niitä aina näkee polun varrella, luulee että ne viihtyy poluilla.

Kaikista eniten niitä kasvaa ahvenanmaalaisilla pientareilla. Torpvägen Maarianhaminasta Eckeröhän on yksi iso mansikkamaa. Suuria, peukalon kokoisia, tumman punaisia, meheviä metsämansikoita. Niissä maistuu kesä.

Syötiin niitä Ahvenanmaan Pyöräretkellä tosi paljon, eikä yhtään tullut mahat kipeäksi, vaikka ne olikin tienvieriltä poimittuja. Yksi olyckshändelse meille niitten mansikoitten takia kuitenkin sattui. Miä olin kerännyt mansikoita heinävartaisiin matkaevääksi, ja tarjosin niitä Otolle vauhdissa. Kun pyöräiltiin vierekkääin ja keskityttiin mansikoihin pyörien tangot meni ristiin. Me kaaduttiin yhtä matkaa. Siinä rytäkässä Oton sääreen tuli haava. Onneksi ahvenanmaalaiset on avuliasta väkeä. Läheisen maatilan emäntä antoi desinfiointianetta, laastarin ja mehua.

Ahvenanmaalla, kesällä 2010. Mansikkatauko.


torstai 23. toukokuuta 2013

Lista meidän pyöräilylomista



Me innostuttiin retkipyöräilystä puolivahingossa muutama vuosi sitten. Vähitellen lomat on menneet aina vaan enemmän ja pidemmillä matkoilla satulan selässä. Moottoripyörä seisoo tallissa, voi ei.

Meidän pyöräilymatkat:

  • Ahvenanmaa, kesä 2010
  • Ranskan Riviera, syksy 2010
  • Turun saaristorengas, kesä 2011
  • Kemiö - Helsinki, kesä 2012
  • Dubrovnik - Bologna, kesä 2011
  • Helsinki - Pori, kesä 2012
  • Donauweg: Zurich - Budapest, kesä 2012
  • Mikkeli - Savonlinna, kesä 2013
  • Tallinna - Split, kesä 2013 (tulossa)
  • Vancouver - Buenos Aires (tulossa)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kaupungissa pyörä on paras menopeli

Bolognassa pyöräily on pakollista
Lauantaina Helsinki kuhisi elämää. Olin iltavuorossa töissä, mutta kerkesin silti nauttia kesäisestä päivästä. Ohjelmassa oli jumppa Kumpulassa, Arabian katufestarit, ravintolapäivän herkkuja Karhupuistossa ja jääkiekkoa Mascotissa. Illaksi pyöräilin töihin Pasilaan.

Kerkesin ennen töitä siis vaikka mitä. Ihana päivä! Sain nauttia ulkoilmasta, auringosta, ystävistä ja Helsingistä parhaimmillaan.


Välimatkat kuljin pyörällä, kuinkas muutenkaan. Citysurffailu ei olisi onnistunutkaan millään muulla kuin polkupyörällä. Autolla noin lyhyiden etäisyyksien suhaaminen on naurettavaa. Kaupungissa alle viiden kilometrin matkat taittuvat melkein poikkeuksetta nopeammin pyörällä kuin autolla. Eikä autoa voi parkkeerata keskelle katufestivaaleja tai Karhupuistoon. Helsingissä on hyvät joukkoliikenneyhteydet, mutta pyöräillessä on vapaa aikatauluista. Olen niin kaikki-tänne-heti-aikakauden kasvatti, että jos bussi ei tule minuutissa niin hermot menee. Varmaan samasta syystä ajattelen että kävellen maisema vaihtuu liian hitaasti.

Pyörän päällä matka taittuu juuri sitä vauhtia kun minä haluan. Parkkipaikka ei ole ongelma. Raitis ilma tekee ihmeen hyvää. Kaupungissa pyörä on paras menopeli.

torstai 16. toukokuuta 2013

Vancouverista Buenos Airesiin

Matka suunnitelma. Kuva: googlemaps
Matka on tärkeämpi kuin määränpää. Pyöräillessä se ainakin totta. Meidän suunnitelmana on pyöräillä Vancouverista, Kanadasta Argentiinan Buenos Airesiin.

Ameriikat päätyi matkakohteeksi enemmän karsinnan kuin suosimisen perusteella. Valita pohjautuu enemmän mielikuviin kuin tosiasioihin. Jos pitäisi valita yksi manner niin mikä sinä valitsisit? Eurooppa on liian helppo, ja liian lähellä. Eurooppaa pääsee kiertämään kesälomilla. Afrikassa on liikaa petoeläimiä, liian kuuma, ja liian pitkät välimatkat. Liian suuri osa Pohjois-Aasiasta on Venäjää. Aasian eteläosaan matkustaa kaikki muutkin. Se olisi tylsää. Australia ja Uusi-Seelanti, miksi ei. Mutta onko Australia vähän liian yksitoikkoinen? Amerikka näyttää kartalla makeammalta. Matkalle osuu monia jännittäviä maita ja erilaisia kulttuureja. Sinne!

Jos aloittaa Vancouverista keväällä ja lopettaa Buenos Airesiin siitä vuoden päästä keväällä, niin koko matkan on kesä. Kesällä on mukava pyöräillä. Niin me päätettiin suunta, pohjoisesta etelään. Lisäksi Pohjois-Amerikka tuntuu kulttuurin puolesta kevyemmältä aloitukselta kuin Etelä-Amerikka.

Aloitetaan Vancouverista että saadaan Kanada mukaan. Kun kerran siellä päin ollaan.

Minä haluan käydä New Orleansissa. Siellä on kuulemma niin paljon hyvää musiikkia. Reittimme kulkee Yhdysvaltojen länsirannikkoa pitkin, joten New Orleans ei ole matkan varrella. Mutta haluan sinne niin paljon, että toivon että voisimme lentää Los Angelesista viikoksi New Orleansiiin. Sen päivänmäärät voisi päättää etukäteen ja sopia treffit kaikkien paikalle pääsevien kanssa.

Otto haluaa polkea Kalifornian niemimaata pitkin.

Haluan Buenos Airesiin, koska ensimmäinen musikaali johon todella sytyin oli Evita. Matkakohteemme on Evita -museo Buenos Airesissa.

Turistiviisumilla saa olla useimmissa maissa 3 kuukautta. Sen perusteella meidän matka jakautuu näin:

  • 3 kuukautta Yhdysvalloissa
  • 3 kuukautta Meksikossa
  • 3 kuukautta Väli-Amerikassa
  • 3 kuukautta Etelä-Amerikassa

Muita reittisuunnitelmia meillä ei vielä ole. Tärkeintä on matka, ei määränpää.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Alussa oli ajatus

Ensin oli olemassa vain ajatus. Mitä jos tekisi vähän pidemmän polkupyöräretken. Jos pyöräilisi koko vuoden, niin kuinka pitkälle pääsisi? Pyörittelin googlemapsia. Leikin ajatuksella. Mitä jos... Mitä jos pyöräilisi läpi Pohjois- ja Etelä-Amerikan. Onnistuisiko se? Lähtisikö Otto mukaan?


Otto on ihana. Se oli heti messissä. Siksi minä siitä niin tykkäänkin.


Me lähdetään pyöräilemään läpi Ameriikkojen! Tästä tulee meidän suurin seikkailu. Ajatus, vaikka se onkin vielä vain ajatus, tuntuu jo todelta. Välillä kun haaveilen reissusta jännittää niin että mahaa kipristää.

Kuva: Patu Manninen