Teltassa on kotoisaa

Kun me lähdettiin ensimmäiselle pitemmälle pyöräretkelle Eurooppaan ajateltiin että on hyvä ottaa teltta varuiksi mukaan. Ajateltiin, että jos jonakin iltana ei löydykkään majapaikkaa niin on varasuunnitelma tarakalla. Pian huomattiin että se menikin toisin päin: Niinä iltoina kun ei löytynyt leirintäaluetta mentiin majataloon.

Camp Mina, Jelsa, Kroatia, paratiisi

Tästä paikasta tykättiin niin, että tultiin seuraavana vuonna takaisin.

Siitä lähtien meillä on aina yönyliretkillä teltta mukana. Me molemmat tykätään nukkua teltassa. Miä nukun kun tukki, ja Ottokin, kai. Aamulla on ihanaa kun on heti ulkona kun avaa oven.

Kun maisema ympärillä vaihtuu joka päivä, illalla telttaan mönkiminen tuntuu siltä kun tulisi kotiin. Siinä roikkuu aina pieni taskulamppu samassa kohtaa katossa, ja tavarat saa tutuille (ahtaille) paikoilleen. Lisäksi leirintäalueilla on yleensä mukavaa. Siellä tutustuu helposti naapureihin, yleensä vanhempaan saksalaiseen matkailuvaunupariskuntaan, mutta joskus meidän ikäisiin saksalaisiin kalastajiin tai polkupyöräilijöihin, ja joskus kahteenkymmeneen ranskalaiseen teiniin. Lisäksi, välillä ainakin Kroatiassa, Italiassa ja Unkarissa leirintäalue tarkoittaa takapihaa. Sillon voi hyvässä lykyssä tutustua johonkin vieraanvaraiseen paikalliseen, joka tarjoaa kotiviiniä.

"Kaine kamping in Höchstadt. But you can put your tent on my backyard."

Illalla takapihalle syttyi 100 pihavaloa.

Syyskuussa Italialaiset leirintäalueet hiljenee.

Meidän teltta on Haltin Cavity. Se on hintalaatusuhteeltaan hyvä. Se maksoi jotain 70 euroa ja ajaa asian. Siihen mahtuu kaksi nukkumaan ja pyörälaukut just just eteisen tapaiseen tilaan. Tukirakenteet on alemmassa kankaassa, joten kuumalla säällä päällikankaan voi jättää pois. Ihanaa. Niin kuin nukkuisi taivasalla ilman itikoita. Se on kevyt, niin kevyt että kepit taipuu.

Otto on parhaillaan autotallissa hakkaamassa telttakiiloja suoriksi ja vaihtamassa pyöräänsä renkaat. Keskiviikkona alkaa loma!

Kohteita tourdeSAVOlle?

Viikon päästä pakataan kimpsut ja kampsut tarakalle. Pyörät junaan, junalla Mikkeliin ja siitä alkaa tourdeSAVO. Suunnitelmana on ajaa suunnilleen Mikkeli-Puumala-Punkaharju-Savonlinna-Heinävesi-Maavesi. Toinen suunnitelma on tehdä matkaa kerrankin niin rauhallisesti että maltetaan pysähtyä jokaisella nakkikioskilla ja nähtävyydellä mitä matkalla on. Nyt kohdelistalla on:

• Visulahti
• Ollinmäen Viinitila
• Hurissalon Sale
• tanssit Pistohiekalla
• Emmin mökki
• Kesämaa!!!
• Savonlinnan Lippakioski
• Valamon luostari

Lisäksi olisi hyvä että päästäisiin katsomaan ainakin yksi kesäteatteriesitys, pelaamaan minigolfia, ja poimimaan mansikoita suoraan pellolta. Onko teillä mitään vinkkejä missä muualla kannattaisi piipahtaa? Kumpi on parempi, Linnansaaren vai Koloveden kansallispuisto?

Reittiehdotus (maps.google)

Samaan aikaan kun suunnittelen yritän olla suunnittelematta liikaa. Ei saa tulla suorituspaineita. Ettei olisi aikataulua ja maltetaan pysähtyä nakkikioskeilla. Mutta kun on niin kiva miettiä että mitä sitä tekis sitten kun on loma...

Pyörän voisi saada junaan helpomminkin

Me pidetään Heinäkuun alussa lomaa Etelä-Savossa. Ostin Hki-Mikkeli junaliput meille kahdelle ja kahdelle polkupyörälle. VR:n kesätarjouksilla Mikkeliin pääsee 22e/pää, pyörät 9e/kpl.

Pyöräilijän näkökulmasta VR on parantanut palveluaan. Ennen pyörän saaminen junaan oli ihan mahdoton operaatio. Ainoa tapa ostaa pyöräpaikka oli käydä jonottamassa vuoronumerolla asiakaspalvelussa sen jälkeen kun junalippu oli ostettu. Tänä kesänä pyöräpaikan saa ruksaamalla ruudun samalla kun ostaa lipun netissä. Nykyaikaa. Laitoin VR:lle kiitospositiivista palautetta.

Parannusta, muttei vieläkään niin helppoa kuin se voisi olla...

• Pyöräpaikka on varattava etukäteen. Konduktorilta sitä ei voi ostaa, kun se ei tiedä onko junassa perille asti tilaa. Miksi ongelma on vaan pyöräpaikoissa? Konnari myy istumapaikkojakin, eikö?
• Kaikissa junissa ei ole pyöräpaikkoja, ja niihin joissa on mahtuu vain kolme pyörää per juna. Mitä jos meitä olisi neljä lähtijää?
• Miksi VR pitää tiukkaa linjaa siitä että pyörät saa matkustaa vaan niille varatuilla paikoilla? Vaikka junassa olisi vaan 3 matkustajaa, tilaa yllin kyllin, mutta kaikilla pyörät mukana, neljäs pyöräilijä saa odottaa seuraavaa junaa. Miksei sitä ei voisi laittaa vaikka eläinvaunun tyhjille käytäville? Sitä paitsi, pyöräpaikat on niin ahtaita, että ihan sama onko telineessä tilaa vai ei, kun ei siihen kolme pyörää mahdu

Miksei ekologisena ja vihreänä vaihtoehtona esiintyvä VR tee superekologisesta pyörämatkailusta helppoa?!

Tuusulanjärven ympäriajo

Käytiin viime viikon sunnuntaina suorittamassa perinteinen Tuusulanjärven kierto. Aamulla laskettelimme luontopolun kautta Tuusulan tien varteen. Sitä sitten Ruskesannan Shellille päin ja siitä vanhaa Tuusulan tietä kohti pohjoista.

Maisemareitti

Vanha tusari on mukavia pikku loivia nousuja ja laskuja. Ja lupiineja on yleensä näin paljon vastas Jussin jälkeen.Aika lämmintähän tässä kerkes olla pari viikkoa.

Välillä voi pysähtyä tienviereen
nojatuoliin lepäämään.

Eka tauko koulun pihassa. Miina vittuili tarakkalaukusta. Kun hänen hedelmälaatikko, joka on kiinni mustekaloilla, on niin huippu näppärä.

Lepuuttelemassa

Markus Ketterer polki hihattomassa pelipaidassaan meidän ohi postilaatikolle, mihin laitetaan nimiä kun polkee järveä ympäri. Joku voittaa jonkun city pyörän, no totta kai ne nimet sinne heitettiin.

Check point

Tutustuimme kansallis säveltäjämme asuinkotiin. Voidaan käydä joka vuosi yhdessä kulttuurikohteessa. Tää oli toinen kerta. Kohteita riittää seuraaville 20 vuodelle.

Ainola

Näppäriä hidasteita vaarallisissa risteyksissä

Nopeesti kotiin. Ihan poikki, ja lounas vasta avatussa Dylan Oggelbyssä. 

Olen cool, no en...

Reitti (suurpiirteinen);
https://maps.google.fi/maps/ms?msid=210757825937699429412.0004df472ff2764cfb9e3&msa=0&ll=60.427071,25.041618&spn=0.15453,0.357399

Miltä suunnitelma kuulostaa tutun korvaan?

Miina ja Otto suunnitelemassa

En ole kertonut Vancouver - Buenos Aires -suunnitelmasta vielä kovin monelle. Mutta sana kiirii. Piia oli kuullut töissä Martiinalta, joka oli kuullut Aleksalta mitä me meinataan. Piian meilestä irtiotto on hyvä idea. Mahtavaa!

Niiden joille olen kertonut ilmeet paljastaa kaiken. Ihmiset jakaantuu reaktionsa perusteella kahteen leiriin. (Karkea luokittelu.) On niitä jotka arvostaa rohkeaa päätöstä, ja niitä joiden mielestä reissu ei kuulosta järkevältä tai edes mahdolliselta.

Tietenkin meistä on moneksi. Erilaisten kommenttejen kuuleminen avaa uusia näkökulmia. Ne, jotka innostuu saa miutkin uskomaan että reissu onnistuu. Ja kun joku on todella skeptinen en ole itsekkään ihan varma onko tämä hyvä idea.

Kannustavimpien ja epäilevimpien tyyppien välille mahtuu monta mielipidettä. Mutta Oton perheestä löytyy molemmat ääripäät. Oton sisko Taina kysyi ensimmäisenä että mikse me samantien poljeta Ushuaiaan, Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Oton isä ei usko että edes Yhdysvaltojen länsirannikkoa pitkin voi pyöräillä. Hänelle en ole uskaltanut vielä kertoa että suunnitelmana on jatkaa siitä eteenpäin :)

Miltä meidän suunnitelma sinusta kuulostaa? Hullua, vai liian hullua?

Päiväretken pakolliset varusteet

Otto ja miä käytiin tänään pyöräilemässä Tuusulanjärven ympäri. Polkupyöräretket on parasta vapaapäivän tekemistä mitä tiedän. Toiset ajaa päivälenkkejä ilman minkäänlaisia eväitä tai mitään. Ei mekään paljoa mukaan oteta, mutta sen verran kuitenkin että kyse on retkestä, ei lenkistä.

Miä pidän kaupunkiajossa tarakalla hedelmäkoria. Se on superkätevä tavarateline. Sinne vaan kaikki kassit ja pussit ja irtonaiset esineet, remmillä kiinni ja menoksi. Otto vannoo lyhyilläkin matkoilla pyörälaukun nimiin. (Pitkillä matkoilla ne onkin pakolliset.) Miusta se ei ole kovin näppärä. Miä saan aina odottaa kun sitä pakataan ja sieltä etsitään millon mitäkin. No mutta, aamulla siis pakattiin laatikko (Miina) ja laukku (Otto), ja lähdettiin matkaan.

Näppärä tavarateline.

Epäkäytännöllinen matkalaukku.

Takaritsalle oli pakattu...

• Eväät Hyvät eväät tekee retken.
• Vesipullo
• Ylimääräinen vesipullo varuiksi Sillon kun rullaa hyvin ja kaikki on hyvin vesi ei saa loppua kesken.
• Släpärit Lukkokengissä ei tee mieli kävellä yhtään pidempiä matkoja. Muutenkin, kohteisiin tutustuessa on mukava tuulettaa varpaita.
• Pitkähihainen paita Vaikka lähtiessä on lämmin miulle tulee aina jossain vaiheessa vilu. Sen enempiä vaihtovaatteita miulla ei yleensä ole mukana. Paitsi jos keli vaatii, tietty.
• Uikkari ja pyyhe Varuiksi, jos matkan varrelle sattuu uimapaikka. Tuusulanjärven ympäriajossa se oli todennäköistä.
• Aurinkorasva
• Lukemista Varsinkin yksin pyöräillessä on kiva pysähtyä välillä penkille lukemaan kirjaa tai lehteä. Ja yhdessäkin, sillon kun ei jutututa.
• Varasisäkumi ja pumppu Otolla taitaa olla vaihtorengas aina mukana. (Se vastaa meidän pyörähuollosta.) Jos kumi puhkeaa on helpompi vaihtaa uuteen kun paikata vanha. Vanha paikataan sitten illalla kotona.
• Puhelin, lompakko ja avaimet Kukkaroon kannattaa varata käteistä rahaa.Matkan varrelle sattuu usein paikkoja joissa kortti ei kelpaa.

Kotiin tullessa tarakalla oli myös kakkukupu ja tiskirättejä, jotka ostin matkan varrelle sattunelta pihakirppikseltä.

Tänään matkalukemisena
oli Hesarin sunnuntailiite.

Sipoo ja Porvoo, lämmin päivä.

Lauantaiaamu klo 9:00: Olin ajatellut tehdä Aleksan mummon ohjeiden mukaisen Feta-munakkaan*.

Heräsin kuitenkin liian myöhään, Miina oli jo tekemässä munakokkelia sipulilla sekä perunoilla ja puuro oli jo hellalla. Siitä tuli hyvä aamupala. Ei mitään, tällöin Mannilan tulee vaan keskittyä lähtemiseen ja että se tapahtuu ajoissa, mieluiten vielä aikaisemmin!

Klo 10:00 lähdimme ogeliin päin suuntana Sibboo ja Porvoo. Poljimme Vanhaa Porvoon tietä läpi Vantaan.

Eka stoppi Palmenin pikku kaupalla, mistä vettä ja virvokkeita.

Palmenin kauppassa on hyvä palvelu.

Hyvin rullas ja lämmintä piisas. Ainoastaan pikku vastatuuli puuskissa kiusas.

Pysähdyttiin myös lyhyesti Nikkilän kirkolla hautuumaalla moikkaamassa tuttuja.

Sipoossa on peltoa.

Viimeinen pysähdys ennen Porvoota oli Hinthaaran Lättähattupubi, jätski ja keppana, hyvä tankkaus. Mulla toimii pyöräillessä.

Porvooseen saavuttua n. 55 kilsaa taulussa ajatuksenamme oli tutustua kansallis runoiliamme kotimuseoon ja niihän myö tehtiin. Sitten syötiin. Ensi kerralla syödään eka ja sitten kävellään Porvoon mukavia kävelykierroksia.

Tien varrella on salaisia puutarhoja.

Takaisin päin polkaisimme uutta porvoon tietä mukavassa myötätuuleessa parisen tuntia. Tie on suora ja myötäilee Porvoon moottoritietä joltain osin, mutta mikäs siinä.

Oli hieno päivä, poljentoa n.109 kilsaa

Reitti:

https://maps.google.fi/maps/ms?msid=210757825937699429412.0004de1cc1a122b21edc5&msa=0&ll=60.364148,25.464592&spn=0.154829,0.357399