perjantai 1. elokuuta 2014

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Me palattiin viikko sitten Suomeen. Hieno matka, mutta mukava olla kotonakin. On totuteltu valon ja itikoiden määrään, ja syöty Siiskosta.

Meidän pyöräilyt jää tauolle, joten jätän myös blogin päivittämisen. Kiitos kaikille lukijoille, ja mukavaa kesää!

Ennen ja jälkeen -kuvista se jälkeen.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Miten Meksikon raja ylitetaan

Talla ei ole juurikaan tekemista pyorailyn kanssa, mutta pakko kertoa miten me selviydyttiin takaisin San Diegoon, mista meidan lento Suomeen lahti.

13.7. La Fonda - San Diego, 0 / 1210 km

Mentiin katsomaan jalkapallofinaalia baariin. Siella oli sunnuntaibrunssi, johon kuului free margaritas. Meidan viereen istui pariskunta, joka oli palaamassa asuntoautollaan San Diegoon tanaan. Meilla oli ajatus palata San Diegoon huomenna, mutta miksei tanaan. Kysyttiin kyytia, saatiin kyyti, pakattiin teltta ja nostettiin pyorat Dolphiniin.

Meilla oli passeissa Meksikon turistiviisumit, jotka pitaa palauttaa maasta poistuessa. Autokaistalla ei ole Meksikon rajaviranomaisia (ei sen puoleen etta jalakulkijoidenkaan kaistalla olisi), mutta meidan pitaisi palauttaa ne laput ja saada leimat passiin. Onneksi me tiedettiin tulomatkalta mista imigrationin tavoittaa.

Ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta näin se onnistui: Rajalla oli parin tunnin jono. Me noustiin asuntoautosta, keskelle ruuhkaa, otettin varuiksi kaikki kamat mukaan, jos ei paastakkaan takaisin ja lahdettiin etsimaan rajaviranomaisia parin korttelin päästä, sielta minne meidat viimeksi kovan etsimisen jalkeen talutettiin. Tultiin vaaraan paikkaan, se oli vaihtunut parin viikon takaisesta, mutta meidat saatettiin taas oikeaan. Saatiin leimat passiin. Pyorailtiin takaisin autojonoon, josta asuntoauto oli helppo bongata. Noustiin kyytiin ja jonotettiin.

Pelattiin etukateen etta Jenkkeihin palaaminen olisi ongelma, mutta se ei ollut yhtaan, meidan kolmen kuukauden viisumi on vielakin voimassa, vaikka palautettiinkin ne viisumilaput jo pari viikkoa sitten.

Loreen ja Joey Ocean Beachille, ja me mentiin mukana. Joey tarjosi meille yopaikan Dolphinissa.

Ihmeellinen paiva. Tijuanassa raja ei ole vaarallinen, vain ruuhkainen ja epäselvä. Silti mia en aio ylittaa sita rajaa enaa, en autolla enka pyoralla. Jos sia aiot niin voin kertoa mista ne leimat saa passiin, ja kenen neuvoja kannattaa uskoa.

 Kyyti ja yöpaikka samassa paketissa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Limbo autiolla rannalla

Tilannekatsaus. Mita me oltiin suunniteltu pyorailla, ja mita ollaan pyorailty ei tasmaa. Matka on ollut enimmakseen ihana ja me ollaan nahty vaikka mita, muttei pyoran selasta, niin kuin suunniteltiin. Pakko myontaa, etten mia ole maailmanvalloituspyorailykunnossa. Pitkä tarina.

Se mita on haaveillut ja valmistellut monta vuotta ei onnistu. Identiteettikriisi. Meilla ei ole kotia, ei toita. Jossei me pyorailla, niin mita meilla on? Meilla on aikaa ja rahaa tehda melkein mita vaan, kunhan se on halpaa. (Eli aika hyvä tilanne, vai mita?) Pakko pysahtya miettimaan miten ja minne me mennaan tasta eteenpain.

Palattiin rantalomalle La Fondaan kerailemaan ajatuksia. Leirinta-alue oli hiljainen, ranta oli tyhja, ilma oli sopiva, siina oli hyva olla. Se oli ihmeellinen limbotila. Hengahdyspaikka, jossa on hyva olla, muttei mitaan hajua mita tehda seuraavaksi. Haittaako se? Valilla tuntui että tässä on kaikki mita tarvii, eika mikaan hata, sitten hetken paasta taas hullu hata.

Vaihtoehtojen paalinjat oli tulla maitojunalla kotiin tai lomailla niin kuin tahankin asti. Ei me vielakaan tiedeta mita me halutaan, mutta paatettiin lentaa takaisin Suomeen. Ajateltiin on kayda sienestamassa Saimaalla ja lentaa vali-amerikkaan talvella, pyorilla tai ilman. Yksi rouva lohdutti miua, etta parasta suunnitelmissa on etta niita voi muuttaa. Miusta se oli hyvin sanottu.

Tuuli puhalsi teltan lapi. Mahtava torkkupaikka.
Viikon jalkeen polya on kaikkialla, vaikka miten pestiin.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ei karuhut mitaan, mutta ne oravat!

Pohjoisempana mia pelkasin karhuja. Iltaisin me pakattiin evaat ilmatiiviiseen pussiin ja hilattiin se puuhun kauas teltasta, niin kuin oli neuvottu. Me ei nahty yhtaan karhua, ja varotoimet pit myos pesukarhut loitolla.

Me tiedettiin etta Meksikossa oravat on kovasti evaiden peraan, ja oltiin ajateltu pakata ruoat yoksi. Heti ekana telttapaivana me jatettiin evaat telttaan siksi aikaa kun mentiin uimaan. Kun me tultiin takaisin teltta oli reiilla. Siirrettiin evaat ilmatiiviisiin paksuun pussiin, niin seuraavaksi oravat nakersi sen puhki. Sitten opittiin etta sekin pitaa laittaa roikkumaan.

Sellaista mitä ei jesarilla korjaa ei olekkaan!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pikkupatka Baja Californiaa

1.7. Rosarito - Popotla, 14 / 1119 km

Koska me missattiin Hollywoodin filmistudiot, ajateltiin paikata tilanne Baja Californian studiolla. Titanic on kuvattu taalla! Portilla vartia kertoi etta paikka on ollut suljettu viimeiset viisi vuotta. Museopaivasta tuli rantapaiva. Ei se haittaa.

USAssa joillekkin rannoille sai tuoda koiria, Meksikossa autoja.

2.7. Popotla - La Fonda,  20 / 1149 km

Alisitossa oli sellainen leirinta-alue mita me ollaan etsitty. Rantaviiva on sama ja meri on sama kuin USAssa, mutta kaikki muu on eri. Kaikki on vahan kulunutta, tunnelma on lammin.

Kielekkeelta naki linnut, delfiinit, surffarit ja valaan!

3.7. La Fonda - Ensenada, 52 / 1201 km

Highway 1 on sortunut jossakin kohtaa La Missionin ja Ensenadan valilla, joten kaikki liikenne on ohjattu vanhalle tielle. Se on kapea, mutkikas ja makinen, eika silla ole pientaretta. Minka piti olla hiljainen maisemareitti oli pelottava ruuhkatie rekkojen suhistellessa liian lahelta ohi. Onneksi paastiin ehjana perille!

La Bufadora Ensenadassa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

San Diegosta rajan yli Meksikoon

Me ylitettiin raja maanantaina. Jannittavinta ja pelottavinta siina oli sen jannittaminen etukateen. Koska matka tulisi olemaan vaarallinen, me varustauduttiin niin hyvin kuin osattiin. Tultiin jo edellisena iltana San Ysidroon rajakaupunkiin, ostettiin evaat ja paljon vetta ja herattiin aikaisin aamulla, jotta matka ei olisi niin kuuma, eika vahingossakaan jouduttaisi ajamaan pimeassa. Jannitti hirveasti, ja jannitti turhaan. Kaikki meni super hyvin.

30.6. San Ysidro - Rosarito, 55/1105 km

Heratyskello soi viideltä ja kuuden maissa oltiin rajalla.  Rajamuodollisuudet on kaaos. Jenkeista on paljon helpompi poistua kun mita sinne on tulla. Kukaan ei kysynyt viisumeita takaisin. Meidan piti palata takaisin rajalle jotta saatiin palautettua ne. Oltiin luettu ohjeita Ira Sutherlandin blogista. Siina varoitettiin, etta meksikon rajanylitysviranomaisten ohi kavelee helposti. Me kaveltiin ohi nelja kertaa. Lopulta saatiin kuitenkin turistiviisumit ja leimat pasiin. Autolla rajan ylittaminen saattaisi olla selkeampaa.

Noustiin highway 1.lle. Maksullisen tullitien alkuun asti tie on vilkasliikenteinen, mutta siina on levea piennar, joten ajaminen tuntui turvalliselta. Playas de Tijuanassa tie muuttuu maksulliseksi ja hiljenee. Niin hiljaisella tiella me ei olla ajettu koko matkalla.

Meidat pysaytettiin matkan aikana kaksi kertaa. Ensimmaisella kerralla poliisi ohjasi meidat tietyomaan takia liikenteelta suljetulle kaistalle. Toisella kerralla viranomaiset neuvoivat miten kiertaa tietulli. Maksullisella tiella ei saa pyorailla, mutta jos kiertaa maksupisteet niin no problem.

Saavuttiin Rosalitoon puolen paivan maissa. Oli mukava pyorailla pitkasta aikaa. Tuntui naurettavalta miten paljon sita oli jannittanyt. Ei korrupoituneita poliiseja, ei vihaisia koiria, ei kuoppaista tieta tai hulluja kuskeja, ei huumesotaa. Eipa silti, alle 100 km San Diegonsta on ihan eri maailma!

Tietullin voi kiettaa tiputtautumalla Playas de Tijuanassa motarin lansipuolelle. Paseo playas de Tijuana -kadulta voi taluttaa pyoran takaisin motarille. Linkki karttaan.
Hiipimassa takaisin highway 1.lle.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesakuun reitti kartalla

Otto on piirtanyt meidan matkan maps.googleen. Tassa on linkki Oregonin etappiin. Ja tassa Californiaan. Californiassa suurin osa matkasta taittui autolla.

Suunnittelemassa matkaa Eugenessa.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Californian rannikko hurahti ohi

Me mietittiin pitkaan vuorataanko auto vai ei, ja paatettiin sitten etta vuokrataan. Me ajettiin Montereysta San Diegoon kolmessa paivassa. Ensimmaisna paivana ajettiin LA:n pohjoispuolelle, toisena paivana setvittiin LA, ja kolmantena oltiin helpottuneita kun saatiin auto palautettua ehjana. ( Tai melkein ehjana. Toisena paivana mia jakatin Otolle niin paljon, etta Otto, joka on normaalisti lauhkea kuin lammas, hermostui niin etta heitti auton avaimet tuulilasiin ja se halkesi. Onneksi oli vakuutus. Autoilu on stressaavaa.)

Auton vuokra oli hyva idea siksi, etta me ollaan edetty paljon hitaammin kuin suunniteltiin. Ollaan lomalla eika haluta polkea sen enempaa kun tekee mieli. Lisaksi matkabudjetti hupenee kovaa vauhtia, mita pikemmin ollaan meksikossa sen parempi.

Huono juttu se oli siksi, etta me hypatiiin Californian kauniimpien pyorareittejen yli. Alkuperainen suunnitelma oli treenata kuntoa USA:ssa, ja olla sitten tikissa Meksikon aavikolla. Pitkat patkat Bajan kuumuudessa ei ole nyt mikaan itsestaanselvyys.

Jannittaa, ja tuli ekaa kertaa koti-ikava. Mutta mennaan paiva kerrallaan, niin kuin tahankin asti, ensin Rosaliitoon ja mietitaan sitten miten ylitetaan aavikko. Keraillaan itseamme viela muutaman paivan San Diegossa ja ylitetaan sitten raja kohti lisaa seikkailua.

Montereysta Morry Bayhin highway 1 myotailee uskomattoman kauniin karua rantaa.

Koitettiin nauttia maisemasta autossa, mutta ei se vaan ole sama...


Loytyi hyva yopaikka.

Ranta on sama etelaan asti, mutta ilma lampenee.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Retkeilya Californialaisittain

17.6 San Francisco - Half Moon Bay 44/866 km

Matka jatkui. Warren saatteli meita elaintarhan kulmalle asti. Meidan oli tarkoitus pyorailla vain 30 km lahimmalle leirinta-alueelle, mutta siela ei saanut telttailla. Poljettiin viela 10 km seuraavaan kylaan josta paasi bussilla seuraavaan, jossa oli valtion leirinta-alue.

State parkeissa on erilliset biker-hiker alueet, joissa telttailu maksaa $7 per paa. Niissa on aina muitakin pyorailijoita, joilta saa parhaat menovinkit.

Warren esitteli meille Golden gate parkin ihanuuksia.

18.6 Half Moon Bay

Otto on kipea. Nukuttiin ja istuttiin rannalla.

Kuumeisena ei saa nousta sangysta!

19.6 Half Moon Bay - Santa Cruz 10/900 km

Puolikuntoisena ei saa pyorailla, mutta liftata saa! Noah ja Otto nosti pyorat pickupin lavalle ja heitti meidat Santa Cruziin.

Elokuvissa ranta nayttaa lampimalta koska kaikilla on bikiinit, ja niila on, mutta oikeasti ilma on aika viilea.

Rokkikeikalla Santa Cruzin legendaarisella Broadwalkilla.

20.6 Santa Cruz 30/910 km

Juhannuksen kunniaksi me pyorailtiin sisamaan lampoon, Henry Cowell Redwoods state parkiin, katsomaan punaisia puita.

Ne oli kauniita ja valtavia.
Juhannusajelulla huvipuistossa.

21.1 Santa Cruz - Watsonville 34/943 km

Matka jatkui seuraavalle leirintalueelle.
Ensimmaiset 15 km kaupungista pyoratie kulkee vilkasliikenteisen tien laitaa.

22.1. Watsonville - Monterey 20/963 km

Me vuokrattiin auto ja aiotaan ajaa San Diegoon. Tehtiinkohan me oikein?

Pyorat nostettiin autoon aika ristiriitaisissa tunnelmissa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Polkupyoralla San Franciscossa

Me tultiin junalla Eugenesta San Franciscoon viime viikon keskiviikkona. Pyorat sai nostettua junaan $25 lisamaksusta.

San Franciscossa on valtavasti nahtavaa. Paras tapa nahda kaupunkia ja kiertaa nahtavyyksia on tietenkin pyoralla. Pyoratieverkostoon ei ole panostettu niin paljon kuin Vancouverissa, Seattlessa tai Eugenessa, mutta taallakin pyoraillaan paljon. Merkityt pyorareitit kulkevat suurelta osin vilkkaan liikenteen seassa. Erillisia pyorakaistoja on vain muutama, ja ne ovat suunnilleen yhta yhtenaisia kuin Helsingissa. Liikenne on kaoottista, mutta kun noudattaa liikennesaantoja, ja liikkuu ennalta arvattavasti, niin parjaa. Me paastiin jyvalle seuraamalla yhta tyomatkapyorailijaa.

Ruuhka-aikaan autoliikenne seisoo, pyorat rullaa.

Yhtena paivana me tehtiin pyoraretki Golden Gate Bridgelle. Niin teki kaikki muutkin turistit, useimmat vuokrapyorilla. Keskustasta sillalle kulkee tasainen rantatie, jossa voi pyorailla joko kevyenliikenteen vaylalla tai autojen seassa. 

Hauskinta kavellen oli Wild SF:n kavelykierrokset.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Pyorailypaivat Astoriasta Pacific Cityyn

3.6. Astoria - Cannon Beach 51/604 km

Ensimmainen pyorailypaiva pitkan paikoillaan olon jalkeen sujui mukavasti.

Meri on vaikuttava harmaanakin paivana. Tuuli maistuu suolaiselta.

 

4.6. Cannon Beach - Rockaway Beach 43/656 km

Cannon Beachista eteenpain tie on yhta suurta maisemareittia.

Dan tarjosi meille taydellisen hengahdystauon rantamokillaan.


5.6. Rockaway Beach - Cape Lookout 46/692 km

Paivan turistikohde oli Tillamookin juustotehdas. Tillamookin jalkeen tie poikkesi 101:lta rauhallisemmalle pikkutielle.


Cape Lookout on "valtion leirintalaueiden helmi". Ei valittamista.

6.6. Cape Lookout - Pacific City 27/719 km

Me poljettiin Pacific Cityiin ja otettiin sielta bussi Newporttiin. Sielta bussilla Florenceen, ja lopulta Eugeneen.

Se ranta nayttaa talta. Ei siihen kyllasty.






tiistai 10. kesäkuuta 2014

Oregonin suosituin pyorailyreitti

Highway 101 myotailee Tyynenmeren rantaviivaa. Se on Oregonin suosituin pyorailyreitti, eika suotta. Me ei poljettu koko matkaa, mutta sen verran kuitenkin, etta uskallan kertoa milaista siella on.
  • Astoriasta Brookingsiin on 610 km. Maasto on makista, kovimmat nousut on 150 - 220 metriin. Yhteenlaskettuna nousua ja laskua on 4900 metria.
  • Vallitseva tuulensuunta on pohjoinen. Etenkin aurinkoisina paivina tuulee kovaa. Kannattaa polkea etelaan.
  • Pohjoinen Tyynimeri on karu. Ilma on raikas ja kolea.
  • Pyorailijoita on paljon. Pyorailykarttoja on jaossa joka infossa, pyorareitti on hyvin merkitty, pyorakauppoja ja pyoraystavallisia leirintalueita on joka kylassa.
  • Maisemat on upeat. Suurimman osan matkasta voi kuulla meren kohinan.
  • Liikennetta on paljon, melu on kova. Se on enemman hermostuttavaa kuin pelottavaa. Kun iso tukkirekka menee kovaa ohi, niin on se vahan pelottavaakin.
  • Pientareen leveys vaihtelee olemattomasta pariin metriin. 
Parhaimmillaan maisema on henkea salpaava, myotatuuli puhaltaa ja kuuluu vaan linnun laulua ja meren pauhua. Sita polkee ylamakeen, ihailee merta ja bonga alhaalla nakyvan hiekkarannan, sitten hurautetaan alamakeen ja onkin jo siella ihanalla, karulla rannalla. Huonoimmillaan tunnelma on sama kuin polkisi Imatralta Lappeenrantaa. Maija Sonni tietaa mita mia tarkoita. Rekat menee ohi lahelta ja kovaa, maiseman sijasta on keskityttava tiella pysymiseen. Ei silti, ehdottomasti pyorailemisen arvoinen reitti. Maisematkin kuulemma vaan paranevat Etela-Oregonissa, jota me ei edes nahty! Vaikea kuvitella miten siella voisi olla viela kauniimpaa! 

Pidetaanko tauko tassa vai rannalla?

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Toukokuun reitti kartalla

Otto piirsi meidan reitin google.mapsiin. Se on neljassa patkassa: Tie Vancouverista Horseshoe Bayn lautalle kulki kaupungin lahioissa ja rantapuistoissa. Vancouver- ja Salt Spring -saarilla oli rauhallinen liikenne, hulluja makia ja kauniita maisemia. Seattlesta Sheltoniin ei mitaan ihmeempaa. Westportista South Bendiin kulki hiljainen, tasainen rantatie.
Makisin etappi.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Paivat vaihtuivat viikoksi Astoriassa

Me ollaan vielakin Astoriassa. Taalla on aika kivaa. Astoria on pieni kaupunki USAn luoteiskulmassa. Taalla ei ole oikeastaan paljon mitaan, mutta kuitenkin tarpeeksi kaikkea: on kaunista, puiston penkkeja, museoita, ravintoloita, teatteri ja panimoita.

Varmasti klassinen paivat vaihtuivat viikoiksi -tapaus. Paivat valuu. Mia kayn joogatunneilla ja torkun, Otto kavelee paivittain laiturille katsomaan laivoja. Eika paljon muuta. Mia en enaa kuvittele etta me pyorailtaisiin koko matka Argentiinaan. Eihan me millaan ehdita, kun hengailu on nain mukavaa!

Me yritetaan jatkaa matkaa seuraavan kerran tiistaina.

Merileijonien tuijottaminen on yksi meidan lempiaktiviteeteista.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kylma ja kostea Washington state

21.5. Bremerton - Twanoh state park, 40/426 km

Mia tein klassisen turistivirheen. USAssa karttaan on merkattu mailit, ei kilometreja. Oltiin silti leiripaikalla jo puoliltapaivin. Yot on vielakin aika kylmia. Se lisaa motivaatiota sotkea etelaan.
Maasto on vaihteleva, vaikka suoraakin riittaa.

22.5. Twanoh state park - Westport, 33/459 km

Miun on hankittava joko lämpimämpi makuupussi, tai päästävä lämpimämpään ilmastoon. Jälkimmäinen kuulostaa paremmalta. Ajettiin Sheltoniin, mutta sitten miulle riitti. Me ei olla vielä edes rannikolla...! Bussilla me oltiin illalla Westportissa.
Bussilippu maksoi $1,50, pyorat sai kyytiin tosta vaan.

23.5. Westport, 12/471 km

Lansirannikolla sataa usein. Itseasiassa, me ollaan oltu onnekkaita, silla toukokuu on paikallisten mukaan ollut tavallista vahasateisempi. Majakan emanta kertoi nahneensa vuorille asti kuusi kertaa tana vuonna. Tanaan ei nahnyt edes merelle.
Iltapäivällä kirkastui. Päästiin ensimmaista kertaa kunnon aaltoihin.

24.5. Westport - Astoria, 72/543 km

Ajettiin Westportista South Bendiin. Siella tapahtui jotakin ihmeellista. Me astuttiin sisään paikallismuseoon. Museon emanta kysyi mista ollaan. Suomesta. Aah, taalla asuu yksi suomalainen, odottakaa, soitan sille! Andrew Carlsson tuli tervehtimaan meita. Han kysyi minne me ollaan menossa. Jos taalta paasee bussilla Astoriaan, niin me mennaan. Bussi ei kulje lauantaisin, mutta odottakaa, soitan vaimolleni, han saattaisi lahtea viemaan teita. Ja sitten me oltiinkin jo auton takapenkilla, matkalla kohti Astoriaa.

Andyn kaupunkikierros sisalsi historiaa ja hyvia vitseja!

Seattle

15.5. Victoria, Kanada - Seattle, USA, 15/310 km

Victorian keskustasta Seattlen keskustaan paasi komessa tunnissa lautalla. Saatiin risteily, ja valtyttiin vilkkailta teilta, $90 per hlo. USA:n rajalla ei ilmennyt ongelmia, vaikkei meilla ollutkaan nayttaa miten tullaan poistumaan maasta. Sita ei edes kysytty.

16.6. Seattle, 21/331 km

Me leiriydittiin Seattlessa Capitol Hillilla Christopherin luona. Turistipaivana me notkuttiin Pike Place Marketilla, Seattle parkissa ja kaytiin kierroksella Theon suklaatehtaassa.
Capitol Hillilla pelataan Bike poloa.

17.5. Seattle, 42/373 km

Chirstopher ja David vei meidat maisema-pienpanimo-kierrokselle.
Christopher paljastui hyvaksi, ja hyva kuntoiseksi turistiopaaksi!
Fremontissa on varastoalue, jossa on kymmenkunta suosittua pienpanimoa.

18.5. Seattle, 0/373 km

Miun reidet ei ole valmiit naihin makiin. Ne tarvitsee lepoa, joten istuskelin eri paikoissa kotinurkilla. Istuin aamujumalanpalveluksessa St Markin katedraalissa, puistossa, kahvilassa ja elokuvissa. Otto kavi Seattlen Flight museossa.
F14 Tomcat, se jolla Tom Cruise huristeli Top Gunissa! Antille, T. Otto

19.5. Seattle - Bremerton, 13/386 km

Vaistettiin taas ruuhkaiset tiet ottamalla lautta Seattlesta Bermertoniin. Olin kuvitellut etta nelja paivaa paikoillaan riittaisi kehon palautumiseen, mutta ei se mennyt niin. Seattle on pirun makinen, ja oli niin paljon nahtavaa. Evakuoiduttiin Bermentonissa motelliin.

Lautalla oli muutama turisti, ja tyomatkapyorailijoita.

 

20.5. Brementon, 0/386 km

Ehka se onkin flunssa tai mahapopo, enaa kaikkea ei voi laittaa pelkan vasymyksen pikkiin.

Keskiverto amerikkalainen motelli.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Luottokama no. 1: viltit

Saa Kanadassa kevaalla on vaihteleva. Kun on lamminta, on helletta. Mutta kylmat paivat on yhta kylmia kuin kotonakin, +6 ja tihuttaa vetta. Kylmimpina paivina miulla on kaikki mita on mukana paalla, ja vielakin paleltaa.

Ensimmaisena sadepaivana mia ostin meille viltit. $3 each. Paras sijoitus ikina. Viltti lammittaa teltassa, viltti ymparilla voi laahustaa pesemaan hampaita, viltissa voi torkuttaa, vilttiin voi kaariytya illan viiletessa, Kuningas-Oton viitta on viltti. Ne ei paina paljon mitaan, ja vie tilaa vaan viltin verran.

Lampimana paivana viltilla voi syoda evaita.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vancouverissa liikenne rullaa

Onko Brittilaisessa Kolumbiassa panostettu pyorailyyn pitkaan, vai kerralla paljon? Lopputulos on hyva. Pyoratiet on merkitty selkeasti seka karttoihin etta tienvarsille. Paavaylilla on pyorakaistat, ja missa mahdollista pyorat on ohjattu hiljaisille pihateille.

Autoilla on aikaa antaa pyorille tilaa. Kun pyorat on osa liikennetta, pyorailijatkin ymmartaa kunnioittaa muuta liikennetta. Kevyen liikenteen vaylilla pyorat vaistavat jalankulkijoita. Ahtaissa paikoissa talutetaan.

Autojen rekisterikilvissa lukee Beautifu British Columbia. Toiston voimaa. Sen takana on varmaan joku psykologia, miksi kuskit on niin rentoja. Tai sitten ne on varovaisia, koska pyorailijan tuuppaamisesta saa valtavat sakot.

Liikennemerkit kehottavat kunnioittamaan kanssakulkijoita. Se toimii.

Pyorat huomioidaan kaikkialla. Hostellin aulassa oli pyorateline.

torstai 15. toukokuuta 2014

Makia ja maisemia Vancouver saarella

8.5. Nanaimo, 7/111km

Satoi vetta, notkuttiin kahviloissa ja leirintalaueen tuvassa. Hans kutsui meidat illalliselle asuntovaunuunsa.

Hans jai kaksi vuotta sitten elakkeelle. Siita lahtien han on pitanyt jokaista paivaa juhlapaivana. Nyt kun meilla on vuosi lomaa, voitaisiin ottaa samasta ajatuksesta kiinni. Ehka viela loman jalkeenkin. Tuntuu kuin koko maailma huutais miua hellittamaan.

9.5. Nanaimo - Chemainus, 54/165 km

Pyorailtiin ihan hissukseen makisia teita. Yhta hulluja nousuja kuin etela-savossa, valilla vahan pidempia.

Matkalle sattui muutama soma kyla.

10.5. Chemainus - Ganges, 32/197 km

Hypattiin lautalla Salt Spring -saarelle. Mita pienempi saari, sita hullummat maet. Ja rennompi tunnelma! Ja kauniimmat maisemat!

Kaikki kehui Salt Springin lauantaimarkkinoita. Miulle matka oli maaranpaata parempi.

 

11.5. Ganges, 14/211 km

Meidan teltta on vain kaksi kilometria kylilta, mutta sellaisen maen paalla, etta kaupassa kayminen kay tyosta. Ei me paljon muuta tanaan tehtykkaan. Kiitollisena elamasta, Hyvaa Aitienpaivaa!

12.5. Ganges - Sidney, 39/250 km

Lautalla takaisin Vancouver-saarelle, ja rauhallista rullailua leirinta-alueelle. Paivat valuu nopeasti. Me ei tehda mitaan kun laahustetaan eteenpain ja syodaan, mutta nahdaan ja koetaan samalla paljon.

Horisontissa nakyvat lumihuiput ja helle on epatodellinen yhdistelma.


13.5. Sidney - Victoria, 30/280 km

Olin kuvitellut etta tyynimeri on aina lammin, mutta se on ilmeisesti totta vasta etelampana. Aamu-uinti herattaa!

Sidneysta Victoriaan kulkee kevyelle liikenteelle varattu tie. Kanada on suunniteltu pyorailijoille.

14.5. Viktoria, 15/295 km

On aikaa, on pyorat ja on lamminta. Taman enempaa mia en lomalta toivo.

Lomalla Otolla on aikaa ihastella kukkia puutarhassa.