sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Teltassa on kotoisaa

Kun me lähdettiin ensimmäiselle pitemmälle pyöräretkelle Eurooppaan ajateltiin että on hyvä ottaa teltta varuiksi mukaan. Ajateltiin, että jos jonakin iltana ei löydykkään majapaikkaa niin on varasuunnitelma tarakalla. Pian huomattiin että se menikin toisin päin: Niinä iltoina kun ei löytynyt leirintäaluetta mentiin majataloon.

Camp Mina, Jelsa, Kroatia, paratiisi
Tästä paikasta tykättiin niin, että tultiin seuraavana vuonna takaisin.

Siitä lähtien meillä on aina yönyliretkillä teltta mukana. Me molemmat tykätään nukkua teltassa. Miä nukun kun tukki, ja Ottokin, kai. Aamulla on ihanaa kun on heti ulkona kun avaa oven.

Kun maisema ympärillä vaihtuu joka päivä, illalla telttaan mönkiminen tuntuu siltä kun tulisi kotiin. Siinä roikkuu aina pieni taskulamppu samassa kohtaa katossa, ja tavarat saa tutuille (ahtaille) paikoilleen. Lisäksi leirintäalueilla on yleensä mukavaa. Siellä tutustuu helposti naapureihin, yleensä vanhempaan saksalaiseen matkailuvaunupariskuntaan, mutta joskus meidän ikäisiin saksalaisiin kalastajiin tai polkupyöräilijöihin, ja joskus kahteenkymmeneen ranskalaiseen teiniin. Lisäksi, välillä ainakin Kroatiassa, Italiassa ja Unkarissa leirintäalue tarkoittaa takapihaa. Sillon voi hyvässä lykyssä tutustua johonkin vieraanvaraiseen paikalliseen, joka tarjoaa kotiviiniä.

"Kaine kamping in Höchstadt. But you can put your tent on my backyard."
Illalla takapihalle syttyi 100 pihavaloa.


Syyskuussa Italialaiset leirintäalueet hiljenee.


Meidän teltta on Haltin Cavity. Se on hintalaatusuhteeltaan hyvä. Se maksoi jotain 70 euroa ja ajaa asian. Siihen mahtuu kaksi nukkumaan ja pyörälaukut just just eteisen tapaiseen tilaan. Tukirakenteet on alemmassa kankaassa, joten kuumalla säällä päällikankaan voi jättää pois. Ihanaa. Niin kuin nukkuisi taivasalla ilman itikoita. Se on kevyt, niin kevyt että kepit taipuu.

Otto on parhaillaan autotallissa hakkaamassa telttakiiloja suoriksi ja vaihtamassa pyöräänsä renkaat. Keskiviikkona alkaa loma!

1 kommentti: