sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

San Diegosta rajan yli Meksikoon

Me ylitettiin raja maanantaina. Jannittavinta ja pelottavinta siina oli sen jannittaminen etukateen. Koska matka tulisi olemaan vaarallinen, me varustauduttiin niin hyvin kuin osattiin. Tultiin jo edellisena iltana San Ysidroon rajakaupunkiin, ostettiin evaat ja paljon vetta ja herattiin aikaisin aamulla, jotta matka ei olisi niin kuuma, eika vahingossakaan jouduttaisi ajamaan pimeassa. Jannitti hirveasti, ja jannitti turhaan. Kaikki meni super hyvin.

30.6. San Ysidro - Rosarito, 55/1105 km

Heratyskello soi viideltä ja kuuden maissa oltiin rajalla.  Rajamuodollisuudet on kaaos. Jenkeista on paljon helpompi poistua kun mita sinne on tulla. Kukaan ei kysynyt viisumeita takaisin. Meidan piti palata takaisin rajalle jotta saatiin palautettua ne. Oltiin luettu ohjeita Ira Sutherlandin blogista. Siina varoitettiin, etta meksikon rajanylitysviranomaisten ohi kavelee helposti. Me kaveltiin ohi nelja kertaa. Lopulta saatiin kuitenkin turistiviisumit ja leimat pasiin. Autolla rajan ylittaminen saattaisi olla selkeampaa.

Noustiin highway 1.lle. Maksullisen tullitien alkuun asti tie on vilkasliikenteinen, mutta siina on levea piennar, joten ajaminen tuntui turvalliselta. Playas de Tijuanassa tie muuttuu maksulliseksi ja hiljenee. Niin hiljaisella tiella me ei olla ajettu koko matkalla.

Meidat pysaytettiin matkan aikana kaksi kertaa. Ensimmaisella kerralla poliisi ohjasi meidat tietyomaan takia liikenteelta suljetulle kaistalle. Toisella kerralla viranomaiset neuvoivat miten kiertaa tietulli. Maksullisella tiella ei saa pyorailla, mutta jos kiertaa maksupisteet niin no problem.

Saavuttiin Rosalitoon puolen paivan maissa. Oli mukava pyorailla pitkasta aikaa. Tuntui naurettavalta miten paljon sita oli jannittanyt. Ei korrupoituneita poliiseja, ei vihaisia koiria, ei kuoppaista tieta tai hulluja kuskeja, ei huumesotaa. Eipa silti, alle 100 km San Diegonsta on ihan eri maailma!

Tietullin voi kiettaa tiputtautumalla Playas de Tijuanassa motarin lansipuolelle. Paseo playas de Tijuana -kadulta voi taluttaa pyoran takaisin motarille. Linkki karttaan.
Hiipimassa takaisin highway 1.lle.

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla teistä! Turvallista matkaa ja terveisiä vihdoinkin helteisestä Suomesta! :)

    VastaaPoista
  2. Igcracias a dios kun Meksikon raja on ylitetty onnistuneesti!
    Nyt leppoisaa Tijuana-menoa, pysykää tallessa, kuulumisiin!

    VastaaPoista
  3. Olkaahan kuitenkin varovaisia siellä, ensivaikutelma voi pettää. Itse ajelin viikonlopun aikana 1700 kilsaa konevoimalla. Oli siellä Saariselällä jokunen fillaristikin, lämpöä oli myös eniten mitä olen noin pohjoisessa kokenut (n. 30 ast). Ajelkaahan iisisti siellä helteissä, muistakaa nesteytys....Lassi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla heiluttu oiseen aikaan missaan, ja oltu enimmakseen jarkevia, mitaan uhkaavaa ei ole vielakaan tapahtunut, ihan kotoista oikeastaan. Rannalla on sopivan lammin, sisamaassa hullun kuuma!

      Poista
  4. Meksiko on siitä jännä että se tuntuu tosi turvalliselta verrattuna vaikka tiettyihin Aasian sekasortoisiin kaupunkeihin. Mutta pinnan alla piilee aina se Meksikon väkivaltarikollisuus ja kartellien valta. Hienoa että reissaajat uskaltaa sielläkin porhaltaa. Sillä maailmaa tehdään pikkasen paremmaksi, kun ei jätetä vaarallisempia seutuja muhimaan oman onnensa nojaan, vaan pidetään ne osana muuta maailmaa. Ja niin varmaan se nesteytys on lppujen lopuksi tärkein asia mitä tulee turvallisuuteen.

    VastaaPoista