Ristiina - Kouvola - Loviisa - Helsinki

Sunnuntai 28.7.

Ristiina - Mäntyharju, 30 km

Aloitin matkan hyvin levänneenä ja ennen kaikkea hyvin syöneenä. Ajoin sunnuntai iltapäivänä Ristiinasta Mäntyharjulle. Tie 420 on leppoisa ajella. Mäet tuntuu loivilta Mikkeli - Puumala rykäisyn jälkeen.

Laitoin teltan Nuotioniemen laavulle. Iso-Pappilalta lähtee 1 km mittainen metsätie, jonka jälkeen on melkein perillä. Pyörää joutuu työntämään aikamoista kinttupolkua, mutta se on vaivan arovoista.

Nuotioniemen laavulle paistaa ilta-aurinko.

Hesari tippui matkalla tarakalta, mutta löytyi pöpeliköstä.

 

Maanantai 29.7.

Mäntyharju - Kouvola, 95 km

Savossa kaikki on aina paremmin (kuin Helsingissä), mustikat on isompia ja kanttarellejä tienpientareet täynnä. Missä vaan voi pulahtaa uimaan. Aurinko paistaa.

Ajoin aamupäivällä Repoveden kansallispuiston poikki. Siellä voisi joskus retkeillä. Orilammen lomakeskus näytti siistiltä paikalta. Verlan tehdas on maanantaisin kiinni. Se oli päivän ainoa suunniteltu nähtävyys. Voi harmi!

Kävin illalla Kouvolassa syömässä, ja illaksi Tykkimäen leirintäalueelle. Tuntui turhalta maksaa leirintäaluemaksu kun en tarvinnut mitään palveluita. Keksin tarpeita, tein popkornia mikroaaltouunissa ja löträsin vettä suihkussa.

Verla on maanantaisin rauhallinen paikka. Pihalta kaunis.

 

Tiistai 30.7.

Kouvola - Loviisa, 100 km 

Heräsin kuudelta ilman kelloa. Ajoin aamupalle Myllykoskelle ja sieltä toisella aamupalle Anjalan Kartanolle. Kartanomuseo oli kiinni (aloin tottua näihin pettymyksiin), mutta kartanon keittiöstä sai puuroa.

Ajelin ainakin pätkiä Länsi-Kymeen kulttuuritietä. Siinä oli useampi nähtävyys joissa ajattelin matkalla pysähtyä.

Ensimmäisenä Koskiston meijerin taidemuseo. No, se museo oli kiinni, eikä ketään missään. Seision meijerin kuistilla kun takaa alkoi kuulua murinaa. Se oli iso koira. Yritin rupatella sille ystävällisesti, mutta se vastasi murinalla. Apua! En uskaltanut huutaa talonväkeä paikalle, ettei koira suutu. Odotin. Jonkun ajan kuluttua koira häipyi haukkumaan viereiseen rakennukseen. Hyppäsin kuistilta pyörän selkään ja kaasutin pois. Miten... eihän noin voi tehdä, Kutsua ihmisiä pihaansa ja pitää siellä sitten norsun kokoista koiraa yksin vapaana murisemassa. Pelkään isoja koiria, etenkin kun olen niiden kanssa kahden ja ne murisevat.

Strömforsin ruuki oli auki! Söin siellä lounaan ja haahuilin aikani. Olin ajatellut rullata siitä kevyesti illaksi Loviisaan, mutta eksyin. Kun on ajanut pari kilometriä harhaan kannattaisi kääntyä ympäri, palata tunnettuun pisteeseen ja katsoa karttaa uudelleen. Mikä siinä on kun ei voi itselleen myöntää että tämä on väärä reitti? 20 km muuttui 40 kilometriksi. Olin ihan lopussa kun pääsin kylille.

Kysyin Loviisan vierasvenesatamasta saanko käydä suihkussa. Vaikka se on normaalisti strictly vain veneilijöille niin sain ovikoodin. Siellä oli saunakin! Siihen päälle hyvä kalakeitto ja olut sataman ravintolassa. Ilta oli pelastettu.

Jälkeen päin ajateltuna valitsin väärän reitin. Olisi pitänyt ajaa Kouvolasta Elimäen ja Lapinjärven kautta Porvooseen. Kokonaismatka olisi ollut vähän lyhempi ja olisin säästynyt sadalta kilometriltä 170-tietä.

Anjalan vanha kartano paloi vuonna 1789.

Myös Traktorimuseo oli kiinni, mutta tyypit piti miulle lounasseuraa.

Strömforsin ruukilla oli elmää (ei näy kuvassa).

Olut oli muuten Malmgårdin Huvila Pale Ale. Nam!

Keskiviikko 31.7.

Loviisa - Helsinki, 100 km

Mistä tietää että lähestytään Helsinkiä? Vastaan tulevat pyöräilijät lakkaavat vastaamasta tervehdyksiin. Porvoon jälkeen kukaan ei enää nostanut kättään, Söderkullan jälkeen ei edes nyökännyt. Niin, osa niistähän saattoi olla työmatkalla. Kuka sitä nyt työmatkalla tuntemattomille moikkaa. 

Linkki reittikarttaan